30.12.2013

Sektiopäätös

Reilu viikko sitten vierailin neljännen kerran Naistenklinikalla liittyen sektiotoiveeseemme. Kolme edellistä kertaa olen käynyt tapaamisissa yksin ja nyt myös Mieheni oli mukana kuulemassa lääkärin ajatuksia.

Toivoimme sektiota skolioosini ja raudoitetun alaselkäni vuoksi. Skolioosista voitte lukea lisää tästä Skolioosi, raskaus ja treenaaminen -postauksestani. Kolme edellistä tapaamista ovat pitäneet sisällään pelkopolilla käynnin sekä anestesia- ja synnytyslääkärin tapaamiset.

Myönnettäköön etten todellakaan arvannut sektiopäätöksen olevan näin "kivenalla". Toisaalta ymmärrän prosessin tärkeyden, mutta tässä minun tapauksessani en täysin, koska mielestäni minulla on fysiologinen syy eikä pelkkä alatiesynnytyspelko. Toki pelkoakin on, mutta se liittyy juuri skolioosiin ja lantion alueella oleviin rautoihin ja siihen jos kaikki ei menekään by the book ja hätäsektio tulee eteen.

Käyntini pelkopolilla oli aika läpihuutojuttu, koska kätilö ymmärsi heti syyni sektiopyyntöön. Kävimme kuitenkin läpi tosi tarkkaan molempien synnytystapojen hyvät ja huonot puolet. Olin tutkinut jo etukäteen molempien synnytystapojen riskejä ja mahdollisuuksia eikä tapaamisessa tullut minulle juurikaan uutta tietoa. Ystäväpiirissäni on naisia joille on tehty sektio, joten olen saanut myös heiltä kullanarvoista lisätietoa todella paljon.

Pelkopolikäynnin jälkeen sain ajan synnytyslääkärille ja tähän tapaamiseen otin mukaani selkäni röntgenkuvan. Vaikka röntgenkuva puhuukin faktaa selästäni ja lantionalueestani, niin silti kävimme jälleen kerran läpi haluttomuuteni alatiesynnytykseen. Samalla käynnillä sitten selvisi ettei epiduraali/spinaali välttämättä vaikuta 100%:sti rautojen ja arpikudoksen vuoksi tai sitten sitä ei voida antaa minulle ollenkaan. Aha. No tämä vain vahvisti sektiosynnytyksen tahtotilaani. Päätimme lääkärin kanssa, että tulen seuraavaksi tapaamaan anestesialääkäriä ja hän arvioi tarkemmin puudutustavan ja onko nukutus ainoa vaihtoehto.

Anestesialääkärin tapaaminen vahvisti sen, että epiduraali/spinaali ei välttämättä vaikuta niin hyvin kuin pitäisi. Tästä syystä minun tullaan nukuttamaan sektion ajaksi. En todellakaan halua kokeilla ensin puudutuksen tehoa. Muutenkin synnytys jännittää näin ensikertalaista enkä halua jännittää myös tätä puudutusasiaa. Kävimme jälleen läpi alatiesynnytyksen mahdollisuutta. Kun kuulemma skolioosiselkäiset ovat pystyneet ihan hyvin synnyttämään alateitse. Kyseenalaistin kuitenkin aika suoraan lääkärin kommentit tuosta alatiesynnytyksestä. Minulla kun on suuriasteiset mutkat selässä enkä voi verrata itseäni niihin henkilöihin, joilla on vain lievä skolioosi. Kaikillahan sitä hieman on; eihän kenenkään ranka ole täysin suora. Eihän? Anestesialääkäri kirjoitti tylyhköön tyyliin papereihin, ettei potilas/asiakas halua edes puhua alatiesynnytyksestä ja mainitsi vielä, että papareihin kirjoitetaan sektiosyyksi "pelko". Jaahans. No ihan sama vaikken saanut syyksi skolioosiani. Pääasia että vauva syntyy turvallisesti ja äitiä ei pakoteta johonkin mitä hän ei halua tehdä.  Tapaamisen lopuksi lääkäri vetäisi viimeisen ässän hihastaan tokaisten, että ymmärräthän ettei tämä sitten ole sellainen mukava, yhteinen perhetapahtuma kun mies ei pääse leikkaussaliin mukaan ja sinä olet unessa. Siis täh? Onhan meidän Beben syntymä nyt jokatapauksessa ihana ja hieno PERHETAPAHTUMA. Syntyi hän sitten alateitse tai sektiolla.

Viimeinen tapaaminen koitti ja onneksi lääkäri ja kätilö olivat molemmat asiallisia ja mukavia. Lääkäri varmisti, että olemme tietoisia asioista muttei alkanut vänkäämään alatiesynnytyksen puolesta. Tapaamisessa lääkäri ultrasi ja tutki minut ja lopuksi saimme kuulla sen tärkeän päivän <3. Sitä en tule julkaisemaan, mutta kun h-hetki koittaa, niin saatte tietää asiasta :). Kätilö kertoi päivän kulusta ja muutamasta tärkeästä asiasta.

Olemme tyytyväisiä päätökseen ja nyt sitten vain odotellaan :). Kyllä minua jännittää ihan älyttömästi. Jännittää nukutus, sektio ja kaikki siihen liittyvä asia ja samalla myös ihmetyttää, että pian meitä on kolme. Meidän pieni perhe <3. Millainenkohan babyblues tätä mamaa sitten odottaa... Blues kuulemma voi olla kylässä ekat pari viikkoa. Well, se nähdään sitten :)

Löysin muuten todella hyvän blogin liittyen suunniteltuun sektioon. Kannattaa käydä lukemassa, jos asia ajankohtainen: Vaadin suunnitellun sektion

Olisi mukava kuulla kokemuksianne / fiiliksiänne, 
jos siellä ruuduntoisellapuolen on sektiosynnyttäneitä tai sektio on toiveissanne. 

Kuva

22 kommenttia:

  1. Itselleni tehtiin pitkittyneen synnytyksen ja vauvan vurheasennon takia kiireellinen sektio puudutuksessa. Lääkärit pohtivat myös hätäsektion tarvetta, mutta onneksi malttoivat odottaa hetken tilanteen tasaantumista. Meillä tilanne oli ihan täysin eri kuin teillä, mutta ymmärrän tilanteesi ja kurjaa että teidän sektioprosessinne on ollut noinkin työläs. Minusta jokaisella tulee olla oikeus päättää synnytystavasta. Minua ei itse leikkaus pelottanut, mutta tilanne kokonaisuudessaan kylläkin. Toipuminen molemmissa synnytystavoissa on varmasti täysin yksilöllistä, itse koin toipuneeni nopeasti mutta kyllähän se vatsa kipeä on leikkauksen jälkeen.

    Minulla on lähipiirissä henkilö, jolla skolioosi. Hän on synnyttänyt kaksi (isoa) lasta alateitse. Olen aina ihmetellyt miten hän on sen uskaltanut tehdä, tosin hänellä ei ole enää rautoja selässä mutta silti. Hatunnosto hänelle päätöksestään, kuten myös sinulle omastasi. Rohkeita valintoja molemmat.

    Babyblues (jos sitä siksi voi kutsua) omalla kohdallani iski salakavalasti mutta kuin metrinen halko. Voi sitä itkun määrää, ja sitten kun vielä tietäisi syyn. :) Masennusta sinällään en koe kokeneeni, lievää alakuloa kyllä. Se taitaa kuulua kuitenkin asiaan.

    Jännittäviä viimeisiä hetkiä masun kanssa!

    -JJ-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JJ kommentistasi. Kyllähän skolioosin kanssa voi alatiesynnyttää, mutta minulla on kaksi erittäin suurta mutkaa selässä ja toinen juuri lantion alueella, joten en halua riskeerata itseäni tai lasta alatiesynnytyksen vuoksi. Voisihan se olla, että kaikki menisi hyvin, mutta jossittelua en tähän tilanteeseen toivo. Eli vaikka sektio jännittää ihan superpaljon, olen tyytyväinen että sektio tehdään.

      Terkkaritäti juuri puheli tuosta babybluesista, että pari-kolme viikkoa menee sekavissa tunnelmissa, kun itkettää ja syytä ei tiedä. Hyvä että asiasta puhutaan tänäpäivänä, kun äitini juuri sanoi ettei ennenmuinoin puhuttu mitään tällaisia asioita.

      Kolme viikkoa h-hetkeen ja nyt ekaa kertaa kädet turposivat (PAM) ja ne puutuvat helposti... auts. Saisi tulla bebe jo maailmaan. Mama alkaa olemaan jo täysin sitä mieltä :)

      Poista
  2. Mulla on kokemusta neljästä alatiesynnytyksestä ja yhdestä hätäsektiosta (joka siis luonnollisestikin nukutuksessa). Sektiota en missään nimessä valitsisi synnytystavaksi mikäli valinta omissa käsissäni olisi (meidän tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto kun vauvan sykkeet romahti supistusten aikana)

    Leikkauksen jälkeiset kivut kipulääkityksestä huolimatta olivat jotain ihan kamalaa (kolme olen alateitse synnyttänyt pelkän ilokaasun voimalla, eikä niitä kipuja voi edes verrata sektion jälkeisiin...), kävely piti melkein opetella uudestaan kun tuntui etten saa itseäni tarpeeksi pystyyn vaan ryömin nenä polvissa, leikkaushaava vaivasi monta kuukautta (ja parani sentään ihan normaalisti ilman tulehduksia tms.)

    Alatiesynnytysten jälkeen olisin ollut valmis vaikka kotiin samantien, ei mitään kipuja tms.

    Tässä siis oma kokemukseni, varmasti toisenlaisiakin löytyy mutta kerroinpahan nyt kun näitä pyysit. :)

    - viiden äiti, kuudetta kuumeillaan ;) -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi kuudetta kuumeilija :)

      Otan kaikki kommentit ja kokemukset ilolla vastaan ja tottahan se on, että jokaisen synnytys on oma kokemuksensa. Minun ystäväpiirissäni taas on sattumalta ollut niin, että alatiesynnytykset ovat syystä tai toisesta olleet karseita kokemuksia. Ei nyt ihan kaikilla, mutta todella monella. Itselläni nyt kuitenkin tuo selkä sanelee sektiotoiveen. Toisaalta harmittaa, että se tehdään nukutuksessa mutten halua ottaa sitä riskiä, että en puutuisikaan epiduraalista/spinaalista täysin ja sitten synnytys voisi olla hätäsektio, joka olisi sitten taas suunniteltua "pahempi".

      Poista
  3. Kiitos postauksesta, oli mielenkiintoista luettavaa :) Typerältä vaikuttaa, että jos pitää perustelemalla perustella miksi haluaa sektion, etenkin jos sullakin se skolioosi ja raudat selässä... Onneksi kuitenkin saat sen sektion. Itseänikin kyllä ehkä jännittäisi vielä enemmän jos se tehtäisiin nukutuksessa. Täällähän perätila on nyt vaihtunut raivotarjontaan, joten sektio ei varmaan ole edessä, mutta jos se tulisikin, niin mielelläni sen ottaisin, itseä kauhistuttaisi joku kääntöyritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukutusta jännitän minäkin, mutta toisaalta kun ajattelen ettei se epiduraali/spinaali ehkä vaikuttaisi täysin, niin nukutus vaikuttaa oikein hyvältä vaihtoehdolta. Ja pitkäänhän se nukutus ei kestä. Minulla oli huolena vauvan hyvinvointi ja se ettei hän saa nukutusaineesta mitään komplikaatioita, mutta lääkäri sanoi nukutuksen olevan tosiaan lyhytkestoinen ja näin se ei vaikuta vauvan hyvinvointiin. Toki häntä tarkkaillaan hetki, että kaikki ok.

      Olen kuullut kääntöyrityksistä niin positiivista kuin negatiivista (kaikissa asioissahan on kaksi puolta),mutta minä en olisi suostunut kääntöyritykseen, jos bebe olisi ollut perätilassa ja tarkoitus olisi ollut synnyttää alateitse.

      Poista
  4. Meillä vauva oli perätilassa, jonka vuoksi valitsin sektion. Leikkaus tehtiin suunnitellusti spinaalipuudutuksessa ja meni kyllä tosi hienosti! Olen toipunut nopeasti ja haava on parantunut tosi hyvin, nyt on vajaa 6vko synnytyksestä. Kannattaa lähteä nopeasti liikkeelle leikkauksen jälkeen, jo ekana iltana. Kipuja on alkuun, mutta sitkeesti vaan ylös sängystä. Liikkuminen auttaa kyllä niihin kipuihin jonkin verran, vaikka kipuakin varmasti on. Sulla tietenkin vähän eri tilanne, kun nukutetaan. Mutta nopeasti nuoret ihmiset nukutuksesta toipuu, näin sairaanhoitajan näkökulmasta :)
    Kaikin puolin sektio oli kyllä positiivinen kokemus! Tietynlainen positiivinen asenne auttaa toipumisessa.

    Imetyksen kanssa tietty alkuun oli ongelmaa, vauva oli käytännössä sairaalassaoloajan täysin luovutetulla maidolla, vaikka toki joka päivä imetinkin. Maitoa alkoi tulemaan vasta kotiin päästyä, neljäntenä päivänä leikkauksesta.
    Mutta itse olin kyllä äärimmäisen tyytyväinen sektio-päätökseen, vaikka meilläkin lääkärit kyllä tuputtivat alatiesynnytystä ekana vaihtoehtona. Mutta jokainen tietää itse, mitä haluaa, mielestäni sektio on ihan yhtä oikea tapa synnyttää kuin alatiesynnytyskin.

    Kovasti tsemppiä leikkaukseen! Hyvin se menee, älä turhaan jännitä. Pian vauva on jo sylissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kannustavasta viestistäsi <3. Olen aika jännittynyt sektiosta; en niinkään nukutuksesta, mutta siitä toipumisesta ja imetyksestä. Monelta olen kuullut, että heti vain kävelemään vaikka kipeää tekee, mutta nesteet lähtee paremmin liikkeelle ja olotila helpottuu päivä päivältä. Kirjoitinkin yhteen kommenttiin vastauksena nukutuksesta ja sen pituudesta sekä vaikutuksesta vauvaan. Kyselin lääkäreiltä kuinka pitkä nukutus on ja miten se vaikuttaa vauvaan. Nukutus ei onneksi ole pitkä vaan kestää juurikin sen ajan kuin synnytys. Minulle tehtiin laparoskopia vuosi sitten ja olin unessa 3 tuntia. En voinut herättyäni huonosti kuin hetken ja sain siihen heti lääkettä, jolloin olo parani huomattavasti.

      Toivon jo, että vauva ilmoittaisi tulostaan vaikka jo tänään... kauhea turvotus iski eilen (siis kuin salama kirkkaalta taivaalta). Kävin hieronnassa eilen ja olen pohtinut, että se voi olla syynä tähän karseaan turvotukseen. Kämmeniä ja sormenpäitä pistelee, yö meni käsiä ravistellessa eikä sekään auttanut... Onneksi on enää kolmisen viikkoa... toivotaan, että saisin nukuttua öisin ja kroppa rauhoittuisi hieronnan aiheuttamasta tilasta... :)

      Kiitos vielä kerran kommentistasi, sai aikaan hyvän fiiliksen :)

      Poista
    2. Vielä jatkokysymys sinullekin: miten pian turvotus alkoi laskemaan sektion jälkeen ja missä vaiheessa pääsit vaunulenkeille?

      Poista
  5. Tuosta babybluesista... Minulla se kesti paljon pidempään, ei vain kahta viikkoa. Se oli jotenkin todella kamalaa, enkä osannut nauttia täysillä vauvasta. Hormoonit osaavat olla kyllä ikäviä, kun sellaisia sekasortoisia ajatuksia aiheuttavat mielelle. Älä siis ylläty, jos olo ei henkisesti olekaan hyvä synnytyksen jälkeen. Tsemppiä sektioon :) Kaikki varmasti menee hyvin.

    - Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen kuullut, että babyblues voi iskeä todella voimakkaana ja kestää muutamia viikkoja. Saa nähdä miten minulla tulee käymään. Olen yrittänyt varautua jonkinlaiseen bluesiin, mutta tämä on varmasti yksi niistä asioista joihin ei vain voi varautua etukäteen.

      Kiitos tsempeistä, jännitys korostuu päivä päivältä :)

      Poista
  6. Minulla myös takana sektio perätilan vuoksi. Tästä on tosin jo vuosia, mutta muistissa edelleen ��. Samassa sairaalassa koitettiin puhua alatiesynnytyksen puolesta. Onneksi kuitenkin pidin pääni, koska en ensisynnyttäjänä halunnut "lähteä kokeilemaan" perätilassa olevan vauvan synnytystä alateitse. Meillä oli siis suunniteltu sektio, mies sai olla mukana ja toimenpide sujui hyvin. Toki ensimmäinen vuorokausi oli pahin, tuntui kuin olisi keskeltä ollut kokonaan poikki. Sairaalasta sain kuitenkin hyvin neuvoja miten nousta sängystä, yskiä ja aivastaa. Heti vaan liikkeelle, kun lupa irtosi ja selkä suoraksi vaikka alkuun kipeää tekikin. Myös haavaa suihkuttelin usean kerran päivässä. Meillä vauva ei tarvinnut lisämaitoa, vaikkei maito heti ensimmäisinä päivinä kunnolla noussutkaan. Tsemppiä sinulle, luota itseesi ja päätökseesi, kaikki menee hyvin ��.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin positiivisesta tsemppikommentistasi :). Ymmärrän oikein hyvin, miksi halusit sektion. Ei sitä perätilassa olevaa lasta ole mukava synnyttää.. ajatuskin jo puistattaa ;)

      Yritän kyllä lähteä heti liikkeelle, kun saan luvan. Aineenvaihdunta pääsee toimintaan ja nesteet pääsevät liikeelle.

      Olitko muuten miten turvoksissa tuon sektion jälkeen ja missä vaiheessa pääsit vaunujen kanssa lenkille?

      Poista
    2. Minulla ei suuremmin ollut turvotuksia. Kotiuduimme kolmantena päivänä vauvan synnyttyä. Jo heti siitä, muutaman päivän kotonaolon jälkeen lähdin itsekseni kävelemään kotikatua edes takas :). Viikon kuluttua sektiosta lähdettiin koko perhe lyhyelle vaunulenkille. Ja jo viikon päästä tästä lähdettiin vauvan kanssa kaksin liikenteeseen. Pikkuhiljaa siis reittiä pidennettiin :)

      Poista
  7. Hienoa, että olette nyt saaneet päivämäärän. Harmi, että suhtautuminen on noin nihkeää :(

    Mulla on takana suunniteltu sektio etisisistukan vuoksi. Tässä tapauksessa alatiesynnytys ei tule kysymykseen, joten en joutunut käymään läpi tätä prosessia, johon sinä olet joutunut. Mulla tehtiin spinaalipuudutuksessa, ja mies ei saanut olla mukana. Tunsin olevani hyvissä käsissä ja olin luottavaisilla mielillä. Kaikki meni hyvin, mutta tietysti vauvan sain luokseni vasta n. 5 tunnin päästä leikkauksesta. Pari ekaa päivää olin todella kipeä. Tietysti kipulääkettä sain paljon ja lääkitys jatkui vielä pitkälle kotiutumisen jälkeen. Menetin paljon verta ja hemppa-arvot olivat alhaiset pitkän aikaa rautakuureista huolimatta. Niin kuin joku tässä ylempänä mainitsi, niin kannattaa lähteä liikkeelle varovasti aika pian, mutta toki kätilöt auttavat tässä sitten osastolla. Mulla vuosi haava yhdestä kohtaa useamman viikon, joten se oli vähän inhottavaa. Ilmakylpyjä pitäisi haavalle antaa, mutta se on käytännössä vähän vaikeaa...

    BabyBlues kesti mulla muutaman viikon. Olin toki lukenut tästä olotilasta etukäteen, mutta kyllä se silti yllätti. Minulla se oli kuitenkin enemmän sellaista positiivista bluesia. Kyyneleet nousivat silmiin vähän väliä ja paljon oli sellaista kiitollisuuden tunnetta vauvasta, joka herkisti (meillä myös lapsettomuustausta).

    Onnea loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos myös sinulle kommentistasi ja vinkeistä. Yritän tosiaan lähteä liikkeelle heti kun mahdollista. Saa kropan taas liikkeeseen.

      Babyblues on monelle aika ylläri. Toivotaan, että se olisi minullakin tuollaista positiivista bluesia :)

      Kysymys vieä sinullekin; että miten nopeasti turvotus alkoi laskemaan sektion jälkeen ja nesteet lähtivät poistumaan? Entä miten pääsit lähtemään vaunulenkeille haukkaamaan happea?

      Poista
    2. Sanoisin, että turvotus laski noin viikossa. Jostain syystä jalat olivat kuitenkin ihan limput vielä muutaman viikon. Mies ahkerasti niitä hieroi ja koetin pitää jalkoja koholla mahdollisimman paljon. Kärryttelemään menimme heti kotiutumispäivänä. Toki nuo ekojen päivien "lenkit" olivat sellaisia 5-10 minuutin mittaisia korttelin ympäri varovasti sipsutellen-reissuja :)

      Poista
    3. Heti ekana kotipäivänä ulos, no vau! Toivon totisesti, että ilmat pysyvät sellaisina jotta voimme lähteä mahdollisimman pian ulkoilemaan beben kanssa. Ja juurikin hipsutellen :).

      Poista
  8. Minä lähdin liikkeelle vähitellen sairaalassa, minulla tulehdus ja kuume estivät pikaista jalkeille nousua. Sektiosta seuraavana päivänä olin kuitenkin pieniä hetkiä jo jalkeilla. Turvotus oli tosiaan aikamoinen, mutta alle viikossa olo oli jo normaali. Lähdön ekan kerran kärryttelemään, tosin vain lähikauppaan, vauvan ollessa 5 päivän ikäinen. Sinulla tietty mahdolliset pakkaset rajoittavat liikkumista vauvan kanssa, mutta suosittelen liikkumaan silti ainakin vähän aikaa ulkona, lähinnä oman mielenterveyden takia. Seinät alkavat kaatumaan aika äkkiä kotona. :)

    Tsemppiä turvotuksen kanssa, muista jättää sormukset lepäämään suosiolla. :)

    -JJ-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon totisesti ettei pakkasta tulisi paljon, jotta voin lähteä ulkoilemaan beben ja isin kanssa. Vaikkakin lenkit ovat varmasti lyhyitä alkuun, niin nimenomaan tuon pääkopan vuoksi ulos olisi päästävä. Aika nopeastihan tuo turvotus sitten laski ja varmasti liikkumisella on oma osansa asiaan.

      Sormus jätetty laatikkoon... ;)

      Poista
  9. Moikka! Vasta löysin blogisi, tosi kivaa luettavaa! :) Tosi hienoa, että sait sektiopäätöksen.

    Itselleni tehtiin sektio kesäkuussa. Pitkään olin vuodelevossa, kunnes pojat päättivät tulla. Olin jo monta senttiä auki, mutta minulla oli tukilanka ja pojat perätilassa, joten päätettiin tehdä sektio. Pojat leikattiin rv 31. Pelkäsin sektiota aika paljon, vaikka olinkin toivonut, että saan sektion. Ainoa huono kokemus jäi puudutuksesta. Se ei ollut vaikuttanut kunnolla ja tunsin ensimmäiset viillot. Se oli ihan järkyttävää, verenpaine romahti enkä kivuiltani ja shokissa saanut kunnolla henkeä. Anestesialääkäri ehdotti nukutusta, kun puudutus ei tehonnut, mutta halusin olla hereillä, kun pojat tulevat maailmaan. Halusin nähdä heidät edes vilaukselta, kun pelotti selviävätkö he. Lopulta puudutus alkoi vähän vaikuttamaan ja ompeluvaiheen kestin jo hyvin.

    Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen sektioon. Pojat pääsivät nopeasti ja turvallisesti ulos.
    Heräämössä sattui, kun kohtua tultiin painamaan ja sain morfiinia. Leikattiin aamupäivällä ja siitä kuuden tunnin kuluttua kävelin vessaan. Kävelin hitain askelin ja hieman kyyryssä. Olin yllättynyt miten pääsinkään niin nopeasti jo ylös. Samana iltana kävin suihkussa ja vierailin poikieni luona teholla. Seuraavana päivänä olisin ollut valmis lähtemään kotiin, mutta osastolla piti olla se 3 päivää. Kotiutumisen jälkeen liikuin normaalisti ja olin joka päivä poikien luona sairaalassa. Turvotus laski tosi nopeasti ja tunsin oloni (kaksosmahan jälkeen;)) pieneksi. Palauduin todella hyvin ja nopeasti, kipuja ei ollut juuri ollenkaan kotiutumisen jälkeen ja nyt arpi on lähes olematon.
    Sulla ei onneksi edes kokeilla sitä puudutuksen tehokkuutta vaan nukutetaan. Varmaan hyvä niin :)

    Minut nukutettiin tukilangan laiton yhteydessä, sekin jännitti, kun ennen ei ollut nukutettu, mutta kaikki meni hyvin. Herätessäni kurkkua kuivasi ja sattui niellä. Hetki meni heräämisessä, mutta aika nopeasti siitäkin tokeni.

    Hyvää uutta vuotta ja tsemppiä loppuraskauteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi ja tosi mukavaa, että löysit blogini :). No teillä huisketta piisaa, kun kaksi vauvelia pitää orkesteria yllä :). Kiirettä, mutta varmasti ihanaa.

      Nopeastihan sinäkin olet ollut jalkeilla. Sitähän suositellaankin ja eikös ne tule jo hoputtamaan sängystä ylös aika pian. Ja kiva kuulla, että olitte vain kolme päivää osastolla ja sitten pääsitte kotiin. Kaksosmasun jälkeen en epäile yhtään, ettet olisi tuntenut itseäsi taas pikkuiseksi :D. Minä jo odotan tämän yksösmasuni kanssa normaalimpaa olotilaa, vaikka päivääkään en vaihtaisi pois.

      Joo, en halunnut että "kokeillaan ensin" jahka puudutus tehoaisi. No thanks! Nukutus paljon parempi tässä tilanteessa. Toki se harmittaa etten näe beben syntymää.

      2,5 viikkoa to go ja jännitys tiivistyy :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...