Parin menneen viikon puuhia

Heti alkuun isot pahoitteluni hiljaisuudesta. On ollut niin paljon tekemistä, että blogin ylläpito on jäänyt aivan täysin. Paljon on touhuttu sitten viime postauksen ja keräsinkin teille muutamia kuvia parista viime viikosta.

Olimme juhlimassa itsenäisyyttämme perinteisellä dinnerillä. Ihanaa että on tällainen traditio muodostunut muutamien pariskuntien kesken. Kokoonnumme ystäviemme luokse illalliselle ja siitä ilta jatkuu iloisissa tunnelmissa aina pikkutunneille asti. Niin kävi tänäkin vuonna ;). Olimme Mieheni kanssa varanneet huoneen Långvikista, johon lähdimme itsenäisyyspäivän iltapäivänä. Ässä jäi hyvään hoitoon rakkaan ystäväni hoteisiin meille kotiin. Kiitos A, kun tulitte <3. Oli virkistävää lähteä hotelliin ja siitä ystäville, vaikka emme ehtineet nauttia Långvikin upeasta spa-osastosta lainkaan. Seuraavan kerran sitten. Ilta meni mukavasti ja ilmakitaraa soittava blondi valtasi jossain vaiheessa yötä estraadin :D.

Äitini käväisi kylässä ja kuten kuvasta näkyy, neidillä on tarinan tynkää kerrottavana myös lounashetkellä :)

Viikko sitten perjantaina pakkasin kimpsut ja kampsut ja suuntasin viikonlopuksi ystävillemme Ouluun. Mies jäi neidin kanssa kotiin ja kylään saapuivat appivanhempani. Olipa kiva viikonloppu niin minulla kuin muulla perheellä! Kävimme ystäväni kanssa ottamassa hien irti molempina päivinä paikallisessa Fressissä (oli muuten superhyvä muokkaustunti lauantaina). Treenin jälkeen suuntasimme keskustaan ja autoimme joulupukkia muutaman lahjan hankinnassa. Lasilliset kuohuvaa kruunasivat kivan päivän... vai tuliko sitä peräti käytyä pariin otteeseen lasillisilla...hmmm.. ;). Illat menivät joutuisasti hyvä ruoan, juoman ja saunomisen merkeissä. Ah! 

Olen käynyt neidin kanssa nyt kerran SnadiStadissa ja pari kertaa HopLopissa. Molemmat ovat oikein mukavia paikkoja, mutta jotenkin HopLopissa tyttö pääsi menemään enemmän ja emme toisella kertaa menneet pienten lasten alueelle ollenkaan, vaan mennä tohotimme "normialueella". Ässä oli aivan innoissaan! Konttasi kuin tuulispää ja hihkui innosta. Siellä oli joukko isompia lapsia ja heillä kova meno päällä, joten meidän pientä ihmistä piti todella varoa joissain paikoissa. Mutta hyvinpä muut muksut ottivat hänet huomioon ja hauskuuttivat pientä sukeltajaa pallomeressä. Ehdoton ykkönen on tramppa, jossa "hypittiin" joko äidin sylissä tai sitten hytkyttiin äidin antaessa vauhtia. Toinen huippupaikka on likumäki, jossa otettiin hurukyytiä äidin sylissä :).

Vaatteet ovat edelleen ihan ykkösjuttu! Vaatteita esitellään ja heitellään peilin edessä ja nauraa hihitellään. Suloista <3.

Leivoin taannoin ja miten on mahdollista, että peruskaurakeksit menivät ihan pilalle??? Maku oli ihan jees, mutta jotain outoa tapahtui. Säälittävän näköisiä kikkareita :D.

Mies auttoi tonttuja touhuissaan ja lahjapaja käynnistyi keittiössämme. Ensi vuonna tämä homma on tehtävä yön pikkutunneilla, eikö?

Joulu ilmestyi kotiimme. Tosin hieman maltillisemmin kuin edellisvuosina. Pieni liimanäppimme kun tarttuu jokapaikkaan ja antaumuksella, joten tänä vuonna ei tule esimerkiksi winter wonderlandia ruokapöydällemme. Ehkä ensi vuonna sitten...

Pieni tonttutyttö auttoi kuusen koristelussa... hän oli niin innoissaan! 

Ja illalla ennen nukkumaan menoa..... "Jos mä ihan vähän koskisin näitä palloja ja vetäisin kuusen melkein kumoon, niin eihän kukaan huomaa, eihän...?" 

Sohvan päädyssä on tyttäremme lempipaikka. Ison täkin päällä on älyttömän kiva kölliä ja katsella telkkua tai leikkiä leluilla ja hihkua vanhemmille tai vieraille. Ässä ottaa välillä oikein vauhtia ja syöksyy vatsalleen täkin päälle. Sama toistuu eteisen lattialla, kun itseään voi katsella peilistä ja nauraa syöksymisille.

Ja takka. Ai että miten rakastan takkatulen loimua. Se rauhoittaa ja rentouttaa. Aamulla, illalla, ihan koska vaan. 

Tässä hieman meidän kuulumisiamme. Pian tulossa postaus tytöstämme, jolle tuli 11 kk täyteen! Kääks, kohta on vauvavuosi takana ja taaperovaihe alkamassa. Huhhuijjakkaa! 

Mitä teille kuuluu? Miten aiotte viettää joulua?

Mukavaa jouluviikon alkua kaikille! 

Loma Alanyaan: rennonletkeetä meininkiä

Meidän viikon loma meni aikalailla päivittäin toistuvan, saman kaavan mukaan. Rakastan rutiineja, sillä niiden avulla meidän pikkuneitimme tarjoaa itsestään ne parhaimmat puolensa ja näin vanhemmat saavat myös sitä paljon kumarrettua omaa aikaa :).

Päivämme alkoivat aamiaisella, joka katettiin meille joka ikinen aamu. Siis wau. Syötimme vain Ässän ja istuimme pöytään. Mitä luxusta. Kiitos kovasti <3.

Aamiaisen jälkeen oli peuhuhetki ennen aamupäivän päikkäreitä, jolloin minä lähes poikkeuksetta säntäsin kuntosalille vajaan tunnin treeniin. Neidin herättyä joko syötimme hänet tai sitten pakkasimme mukaan ruoat ja suuntasimme kylille syömään koko porukka. Hengailimme kaupungilla ja illan tullen suuntasimme takaisin lomakotiimme. Tytön iltatoimien jälkeen tyttö pehkuihin ja vanhempien oma-aika saattoi alkaa :).

Täytyy sanoa, että maisemakontrasti oli melkoinen kun näitä kuvia katselee. Oikealla puolella aukeni näkymä niin merelle kuin lähitaloon sekä työmaalle ja vasemmalle/alaspäin katsoessa silmiin osui kana-/kukkotarhaus ja paikallisten taloja, joissa yhdessä oli muutto käynnissä. Maassa maan tavalla. Oli kuitenkin ajatuksia herättävää nähdä kuinka hulppeissa oloissa osa ihmisistä elää ja kuinka vaatimattomissa oloissa taas toiset. Kyllä se vaan pani miettimään näitä omia arkipäivän "päänsärkyjä". 

 

Lounaat viineineen ja päiväkahvit nautimme jossain mukavassa ravintolassa. Ai että miten tämän ikäinen (9,5 kk) voikaan nauttia saamastaan huomiosta. 

Ja mitkä jälkkärit! Ziizus! On meinaan pidetty keittolinjaa sitten muutama päivä reissun jälkeen. Huh. Hetkinen. mites tuo alimmaisen kuvan väritys on hieman poikkeava... Noh, väreistä viis. Kahvi oli superhyvää ja kauniisti koristeltu. 

 Jos jokin täkäläisessä kulttuurissa suomityttöä ärsytti, mutta myös huvitti on se "ostaosta, suomisuomi". Ja kaikki myy sitä samaa tavaraa. Kojuja oli välillä silmien kantamattomiin. No thanks. Käveltiin ohi ja ihmeteltiin sitä tavaran ja myyjän määrää. Ja döneriä. Sitä löytyi joka nurkasta ja kadunkulmasta :D. Täytyy tietenkin muistaa, että nämä kojut ja tavarapaljous pitävät paikalliset leivänsyrjässä kiinni. Jos Alanyaan mielii, niin oma asenne ratkaisee. Kaupungista löytyy myös aitoa merkkitavaraa ja todella hyvin varustettuja vaateliikkeitä. Muutama löytö tuli tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin.  

 

Iskän olkapäillä on huippuuu! Kissakin ihmetteli ilakointia hieman kauempaa :)

 

Kyllä meri ja vuoristo tekevät kauniin kontrastin. Siitä ei pääse mihinkään. Alanyassa oli monia ihania rantaravintoloita, joissa pääsi ihastelemaan auringonlaskua ja nauttimaan punaisensinisestä hetkestä. 

Lomakotimme terassilta pääsimme ihastelemaan muutamana iltana uskomattoman hienoa ukkosta. Pelottavan kaunista. Ukkonen nousi meren takaa ja taivas tummeni nopeasti. Näkymä oli todella vakuuttava. Ja pelottava. Minun mielestäni ;). Olimme niin korkealla, että tuntui kuin olisimme hetkittäin olleet ukkosen silmässä. Mieheni sai upean salamavideon, josta nappasin pari still-kuvaa. Hetken koko horisontti oli kuin ylivalottunut kuva. Wau!  

Kaupungilta kotiuduttuamme oli aika illan leikeille ja illalliselle. Toisinaan söimme koko poppoo yhdessä, toisina iltoina söimme vasta neidin nukkumaan menon jälkeen. Hauskin lelu taisi olla tuo puhallettava rantapallo. Sen päällä jumpattiin ja perässä kontattiin. Naurusta ei ollut tulla loppua kun palloa vielä ilmaan heiteltiin. 

Syöttötuoli osoittautui riemastuttavaksi leikkipaikaksi käytännön tarpeen lisäksi. Voi jumpe miten kivaa tytöllä oli, kun sai nuohota tuolla lelu-/ruoantähteiden kerääjässä :D.

Viimeinen päivä vietettiin rättipään kanssa rannalla ja illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä.

Kotimatkalla neiti hihkui rintarepussaan ja ihmetteli Istanbulin kentän menoa ja meininkiä. Olihan se tuuletettava kun kotisuomi koitti. Lentomatkat menivät kotiinkin päin oikein hyvin. Hyvä meidän jengi! :)

Tällainen oli meidän loma. Ei kummempaa tekemistä vaan yleistä hengailua ja nauttimista lämmöstä ja kaupungin vilskeestä. Ainiin; kävinhän minä Hamamissa (turkkilainen sauna) ja shoppailemassa pariskunnan rouvan kanssa. Siinä ne tärkeimmät, heh.  

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Mukavaa torstaita. Torstai on toivoa täynnä :) 

Viikonloppuni Amsterdamissa

Lähes viikko vierähtänyt pientä flunssaa potien, joten Amsterdamin postaus on saanut hieman odottaa. Tässä vihdoin fiiliksiä reissusta.

Alkuun todettakoon että reissu teki todella hyvää vaikkakin ikävä oli kova. Varsinkin kun isimies lähetti pari videota, jossa toisessa tyttäremme hoki ilosta hihkuen äiti, äittä, äiiiitiiiiii. Soitimme normipuhelujen sijaan Facetimella. Skypepuheluihin tottunut tyttömme oli kuin vanha tekijä keimaillessaan äidille ruudun kautta <3.

Nautin reissussa enemmän kuin koskaan ennen vain siitä, että sain makoilla ystäviemme sängyllä tai sohvalla selaten iPadia tai lehtiä. Kaikessa rauhassa. Olemme ystäväni kanssa aika touhuajia ja nyt kun hän on seitsemännellä kuulla raskaana oli viikonlopun touhut hieman erilaisia kuin aikaisemmilla reissuillani.

Kuvia ei tullut otettua kovin paljon tällä kertaa, mutta muutamia kuvia jaan kanssanne viikonlopustani.

Tätä tuli tehtyä: olin vain ja nautin. Voi että miten kivaa oli höpötellä niitänäitä, surffata netissä hyppien aiheesta toiseen ja sivulta sivulle, katsella ulos kun pilvet liikkuvat ja nauttia kahvia rauhassa.

Meidän menopelit. Amsterdam on kertakaikkisen ihana pyöräilykaupunki. Pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen ja fillarointi on hyötyliikunnan lisäksi myöss ekologista. Amsterdamissa autoilijat väistävät pyöräilijää eikä päinvastoin. Kaupungissa on upeita paikkoja ja kauniita reittejä joita ei välttämättä auton kyydissä näkisi samalla lailla kuin pyörän selässä.

Lapset kulkevat muittamutkitta jo aivan vauvasta lähtien pyöränpäällä. Pieni ihmisen alku saa monesti ensi kosketuksensa pyöräilyyn rintarepussa matkustaen ja siitä istuimen kautta satulaan. Kombinaatioita on monia ja ne ovat monesti hassun näköisiä mutta erittäin toimivia :)

Kuva lainattu

Kuva lainattu

Kuva lainattu

Lauantaipäivä meni kaupungilla hengaillen ja kadunkulmakahvilassa pari viinilasia nauttien. Illalla suuntana oli dinneri ja matka taittui tietenkin pyörillä. Nappasin vauhdin hurmasta kuvan, mutta ensin poseeraukset kotikadulla :).

Teistä varmasti moni huomasi sosiaalisessa mediassa liikkuneen ice bucket challenge -haastiksen, jossa ihmiset kaatoivat päällensä ämpärillisen jääkylmää vettä tai jääkuutioita. Alunperin idea oli kerätä rahaa hyväntekeväisyydellä sairaudelle nimeltä ALS. Amsterdamissa järjestettiin nyt kolmannen kerran ALS hyväntekeväisyysuinti jota menimme katsomaan. Ystäväpariskunnan mies otti osaa uintiin ja toki olimme häntä kannustamassa. Uinti tapahtui kanaalissa ja matkaa taitettiin reilu kaksi kilometriä kauniissa auringonpaisteessa.

Sunnuntai-iltana suutasimme kaupunkiin nimeltä Haarlem, joka on parinkymmenenminuutin automatkan päästä Amsterdamista. Kiertelimme kaupungilla ja samalla bongailimme sopivaa ruokapaikkaa joka tiukan syynin jälkeen löytyi ;). Haarlem on erittäin kaunis kaupunki pienine kujineen ja kauppoineen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Muutama kuva sieltä täältä kaupunkia.

Kun päästin takaisin ystäväpariskunnan kotiin, nappasimme lasilliset kuohuvaa ja teekupin tulevalle mamalle ja nousimme heidän upealle kattoterassille fiilistelemään kuu-ukkoa. Hieno kuu, eikö?

Maanantaina pakkasin tavarani ja nousin koneeseen. Superkiva viikkis, kiitos teille rakkaat ystävät. Pian teitä on kolme ja voidaan suunnitella uusia reissuja parin kiljukaulan kanssa <3.

Olipa ihanaa saapua kotiin kun vastassa oli niin iso että pieni rakas. Siinä se istuivat bussipysäkillä auringonpaisteessa ja odottivat reissulaista kotiin. Taisi olla ikävä kolmipuolinen <3. Isi ja tytär olivat nauttineet omasta ajastaan ilman äitiä ;).

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

Aurinko paistaa, joten ei muuta kuin fillarilenkille!