31.12.2013

Hyvää Uutta Vuotta!

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille siellä ruuduntoisellapuolen. Oma vuoteni on ollut näin jälkikäteen katsoen aika muutostäyteinen. Positiivisella tavalla :). Olen saanut kulkea aikamoisen henkisen kasvun taipaleen tämän vuoden aikana. Tien varrelle on mahtunut yhtä ja toista. Tärkein virstanpylväs oli kuitenkin ne kaksi viivaa raskaustestissä ja sen tuoma ilo, onnellisuus, pelko ja rauhallisuus. Meille tuleva tammikuu ja uusi vuosi tarkoittaa todella suuria, ihania ja odotettuja asioita.

Toivon teille kaikille muistorikasta uutta vuotta. 
Uskokaa unelmiinne, itseenne ja luokaa elämästänne sellainen, 
jota voitte lämmöllä kiikkustuolissa muistella <3. 
Ja muistakaa rakastaa itseänne ja läheisiänne :)

Kuva

30.12.2013

Sektiopäätös

Reilu viikko sitten vierailin neljännen kerran Naistenklinikalla liittyen sektiotoiveeseemme. Kolme edellistä kertaa olen käynyt tapaamisissa yksin ja nyt myös Mieheni oli mukana kuulemassa lääkärin ajatuksia.

Toivoimme sektiota skolioosini ja raudoitetun alaselkäni vuoksi. Skolioosista voitte lukea lisää tästä Skolioosi, raskaus ja treenaaminen -postauksestani. Kolme edellistä tapaamista ovat pitäneet sisällään pelkopolilla käynnin sekä anestesia- ja synnytyslääkärin tapaamiset.

Myönnettäköön etten todellakaan arvannut sektiopäätöksen olevan näin "kivenalla". Toisaalta ymmärrän prosessin tärkeyden, mutta tässä minun tapauksessani en täysin, koska mielestäni minulla on fysiologinen syy eikä pelkkä alatiesynnytyspelko. Toki pelkoakin on, mutta se liittyy juuri skolioosiin ja lantion alueella oleviin rautoihin ja siihen jos kaikki ei menekään by the book ja hätäsektio tulee eteen.

Käyntini pelkopolilla oli aika läpihuutojuttu, koska kätilö ymmärsi heti syyni sektiopyyntöön. Kävimme kuitenkin läpi tosi tarkkaan molempien synnytystapojen hyvät ja huonot puolet. Olin tutkinut jo etukäteen molempien synnytystapojen riskejä ja mahdollisuuksia eikä tapaamisessa tullut minulle juurikaan uutta tietoa. Ystäväpiirissäni on naisia joille on tehty sektio, joten olen saanut myös heiltä kullanarvoista lisätietoa todella paljon.

Pelkopolikäynnin jälkeen sain ajan synnytyslääkärille ja tähän tapaamiseen otin mukaani selkäni röntgenkuvan. Vaikka röntgenkuva puhuukin faktaa selästäni ja lantionalueestani, niin silti kävimme jälleen kerran läpi haluttomuuteni alatiesynnytykseen. Samalla käynnillä sitten selvisi ettei epiduraali/spinaali välttämättä vaikuta 100%:sti rautojen ja arpikudoksen vuoksi tai sitten sitä ei voida antaa minulle ollenkaan. Aha. No tämä vain vahvisti sektiosynnytyksen tahtotilaani. Päätimme lääkärin kanssa, että tulen seuraavaksi tapaamaan anestesialääkäriä ja hän arvioi tarkemmin puudutustavan ja onko nukutus ainoa vaihtoehto.

Anestesialääkärin tapaaminen vahvisti sen, että epiduraali/spinaali ei välttämättä vaikuta niin hyvin kuin pitäisi. Tästä syystä minun tullaan nukuttamaan sektion ajaksi. En todellakaan halua kokeilla ensin puudutuksen tehoa. Muutenkin synnytys jännittää näin ensikertalaista enkä halua jännittää myös tätä puudutusasiaa. Kävimme jälleen läpi alatiesynnytyksen mahdollisuutta. Kun kuulemma skolioosiselkäiset ovat pystyneet ihan hyvin synnyttämään alateitse. Kyseenalaistin kuitenkin aika suoraan lääkärin kommentit tuosta alatiesynnytyksestä. Minulla kun on suuriasteiset mutkat selässä enkä voi verrata itseäni niihin henkilöihin, joilla on vain lievä skolioosi. Kaikillahan sitä hieman on; eihän kenenkään ranka ole täysin suora. Eihän? Anestesialääkäri kirjoitti tylyhköön tyyliin papereihin, ettei potilas/asiakas halua edes puhua alatiesynnytyksestä ja mainitsi vielä, että papareihin kirjoitetaan sektiosyyksi "pelko". Jaahans. No ihan sama vaikken saanut syyksi skolioosiani. Pääasia että vauva syntyy turvallisesti ja äitiä ei pakoteta johonkin mitä hän ei halua tehdä.  Tapaamisen lopuksi lääkäri vetäisi viimeisen ässän hihastaan tokaisten, että ymmärräthän ettei tämä sitten ole sellainen mukava, yhteinen perhetapahtuma kun mies ei pääse leikkaussaliin mukaan ja sinä olet unessa. Siis täh? Onhan meidän Beben syntymä nyt jokatapauksessa ihana ja hieno PERHETAPAHTUMA. Syntyi hän sitten alateitse tai sektiolla.

Viimeinen tapaaminen koitti ja onneksi lääkäri ja kätilö olivat molemmat asiallisia ja mukavia. Lääkäri varmisti, että olemme tietoisia asioista muttei alkanut vänkäämään alatiesynnytyksen puolesta. Tapaamisessa lääkäri ultrasi ja tutki minut ja lopuksi saimme kuulla sen tärkeän päivän <3. Sitä en tule julkaisemaan, mutta kun h-hetki koittaa, niin saatte tietää asiasta :). Kätilö kertoi päivän kulusta ja muutamasta tärkeästä asiasta.

Olemme tyytyväisiä päätökseen ja nyt sitten vain odotellaan :). Kyllä minua jännittää ihan älyttömästi. Jännittää nukutus, sektio ja kaikki siihen liittyvä asia ja samalla myös ihmetyttää, että pian meitä on kolme. Meidän pieni perhe <3. Millainenkohan babyblues tätä mamaa sitten odottaa... Blues kuulemma voi olla kylässä ekat pari viikkoa. Well, se nähdään sitten :)

Löysin muuten todella hyvän blogin liittyen suunniteltuun sektioon. Kannattaa käydä lukemassa, jos asia ajankohtainen: Vaadin suunnitellun sektion

Olisi mukava kuulla kokemuksianne / fiiliksiänne, 
jos siellä ruuduntoisellapuolen on sektiosynnyttäneitä tai sektio on toiveissanne. 

Kuva

29.12.2013

Päivän asu á la raskauspukeutuminen

Viimeiset raskausviikot ovat olleet pukeutumisen kannalta hieman haasteelliset. Tai oikeastaan, eihän tässä mitään haasteellista ole, kun on vain muutama vaatekappale joista valita päivänasu. Heh.

Vielä hetki sitten mahduin omiin farkkuihini, tosin Belly Belt avitti vetoketju- ja nappiosuuden kanssa. Nyt omat farkut tuntuvat ahdistavilta (eikä kaikki edes mene jalkaan), joten olen siirtynyt suosiolla äitiysfarkkuihin, joita minulla on pari kappaletta.

Olen siis hankkinut parit mammafarkut ja muutaman tunikan/mekon; harmaan, mustan, valkoisen, viininpunaisen ja ruskean (lainassa). Olen panostanut sellaisiin vaatteisiin, joita voin käyttää raskauden jälkeenkin ja nämä mekot ovat juurikin sellaisia. Eihän sitä kuitenkaan heti ole bikinikunnossa... Ai ei vai :D? Kipaisin Gina Tricotsiin ja nappasin mukaani pitkämallisia toppeja, jotka ovat samalla tukeneet mukavasti keskivartaloa. Napakoita kun ovat.

Tänään päälleni valikoitui musta tunikamekko, josta olen tykännyt todella paljon. Mammasukkikset ovat muuten ihan must-ostos. Niin mukava päällä, kun eivät kiristä tai purista mistään :).

Kuvan perusteella voisi kuvitella nyt olevan syys-lokakuu. Sellainen 15 senttiä lunta ja pieni pakkanen olisi toiveena, kiitos :)

Miten te pukeudutte / pukeuduitte raskausaikana? 
Ovatko / oliko farkut enemmän IN kuin tunikat / mekot?

 

28.12.2013

GABOOM! Räjähdysaltispäivä!

Siis oikeesti. Miten oma korvienväli on välillä kuin myrskylasissa? Normipäivä, normiaskareet, hyvät yöunet ja silti mä olen ollut tänään kuin Pieni Paha Noita Känkkäränkkä nimeltään. Äitini oli meillä pari päivää kylässä ja sai taas osakseen tyttären kiukuttelut. Äiti on kuitenkin äiti ja sanoikin minulle, että ymmärtää fiiliksiäni, varsinkin kun on enää muutama hassu viikko h-hetkeen. Ihana äiti <3

Mutta arvatkaa mikä helpotti tähän kiukkumomenttiin? No täysillä laulaminen autossa tietenkin. Heh! Äiti lähti kotia kohti ja minä suuntasin myös takaisin kotiin. Iskin autossa namiskat kaakkoon, vedin syvään henkeä ja annoin mennä. Bebe varmaan ajatteli et nyt se Mama sekosi :D.

Kuva
Huomaan hormonien tekevän tepposiaan ja vaikka kaikki on hyvin, niin silti ahdistaa. Tähän olotilaan taitaa liittyä jännitystä, pelkoa, uuden odottamista, kaihoa, rakkautta ja tulevan äitiyden hienoutta.

Kuva
Mutta tiedättekö, paras hetki näissä kiukkupeppupäivissä on se, kun Rakkaani tulee luokseni, halaa ja sanoo että rakastaa. Känkkäränkän sydän sulaa ja hymy nousee kasvoille, kun tietää että Mieheni rakastaa minua näistä päivistä huolimatta <3. Ja tiedän, että äiti rakastaa myös vaikka huomasinkin hänen jälleen ärsyyntyvän tyttären kiukutteluista...

No niin, nyt jo helpottaa. Tuo hoilottaminen autossa teki terää ja Voguen selaileminen sohvalla kaikessa hiljaisuudessa oli piste ii:n päälle :).

Tänään ohjelmassa on jumppaamista, saunaa, kasvonaamio, leffan katselua ja köllimistä sohvalla. Ja Känkkis pysyköön poissa :D.

Miten teillä siellä ruuduntoisellapuolen, ottaako kupoliin välillä big time 
vai oletteko viilipyttyjä päivästä toiseen?

Hymyä nassuun kaikille! 

27.12.2013

Tervetuloa raskausviikko 36

Viikko 36 alkoi tänään, huh huh. Vaikka aika rientää, niin silti se tuntuu matelevan. H-hetkeen ei ole enää kuin kolmisen viikkoa ja tätä tulevaa mamaa jännittää jo kovasti. Ja jännitys todennäköisesti vain kasvaa päivä päivältä. Saimme sektiopäätöksen tässä taannoin ja se helpotti aika paljon. Tiedän, ettei sektiotoiveesta voi kieltäytyä, mutta viisi käyntiä eri henkilön luona alkoi tuntumaan jo suoraansanottuna ahdistavalta vaikkakin ymmärrän syyn näihin käynteihin erittäin hyvin. Kirjoitan sektioprosessista vielä erillisen postauksen.

Mutta siis; kolmisen viikkoa ja Bebemme näkee päivänvalon. Aikamoista. Uutta, ihmeellistä ja niin ihanaa vaikkakin myös rankkaa. Sitä en epäile yhtään ;).

Kuinka voin?
Hetkittäin olen todella väsynyt. "Väsymys" ja varsinkaan "Tekemättä Oleminen" eivät kuulu normaaliin sanavarastooni, koska yleensä olen oikea energiapakkaus. Nyt kuitenkin olen antanut itselleni luvan kölliä sängyssä vaikka kolme tuntia, jos sille on tuntunut. Luen kirjoja, lehtiä ja otan unihuilia. Sitten taas jaksaa touhuta :). Mies tuossa sanoikin, että minun pitäisi keksiä synonyymisana noiden kahden edellämainitun tilalle. Esim. rokata. Kuulostaisi aika käheeltä, jos sanoisin että "Rokkasin koko iltapäivän". Hahhah!

Liikunta
Jumppaan edelleen 4-7 kertaa viikossa, sillä se auttaa turvotukseen, jota minulle ei paljon ole tullut varmaankin juuri liikkumisen vuoksi. Iltaisin tosin huomaan, että nestettä kertyy ja sormus kiristää inhottavalla tavalla. Myös sukista jää aimo merkit nilkkoihin. Jumppani on muuttunut entisestään ja crossaritreenit ovat letkeitä, vaikka pari sykkeennostoa 20-30 minuutin treeniin kuuluukin. Crossailun jälkeen teen muutaman lihaskuntoliikkeen, esim. punnerruksia, staattisia pitoja, siltaa, jne.

Yhtenä iltana olin aika finito, mutta tunsin kun neste alkoi kerääntymään kroppaan. Päätin tehdä 15 minuutin crossailun, sillä tiedän sen helpottavan olotilaa ja niin se taas helpottikin. Kannustan teitä kaikkia samassa tilassa olevia "collegoita" pieneen jumppatuokioon vaikka välillä kehtuuttaisi ja ei millään jaksaisi. Se todella auttaa ja sen jälkeen on mukava köllähtää sohvalle :).  

Bebe
Beben liikkeet ovat muuttuneet erilaisiksi ja se "muljahtelee" masussa ahkerasti. Hän selvästikin venyttelee ja etsii sopivaa asentoa. Olen lauleskellut ja hyräillyt hänelle jo pitkään ja minusta ainakin tuntuu, että hän selvästikin reagoi tiettyyn äänenpainoon. Jonkilaista päivärytmiä on edelleen havaittavissa...jonka varmaan voi heittää kankkulan kaivoon Beben synnyttyä.

Ravinto
Mitäs tästä nyt sanoisi näin joulun jälkeen..... Ruokavalion suhteen palaan takaisin ruotuun. On muuten tullut herkuteltua niin luvattoman paljon, että puntariin on turha mennä ennen ensi tiistaita. Heh! Nyt raikkaita salaatteja, maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoa ja VETTÄ. Ja reilusti.

Tällaista taas tälläkertaa. Ohessa joulukuva yhdestä hölmöläisestä, kun lahjapaketin hän avasi :D


Iloa perjantaihin, harmaudesta huolimatta!

24.12.2013

Hyvää Joulua!

Rentouttavaa joulunaikaa teille kaikille siellä ruuduntoisellapuolen :). 
Syökää hyvin ja nauttikaa jouluntunnelmasta.


Täällä soi Christmas Jazz -channel ja kohta porisee iltapäiväkahvit pipareiden kera. 
Illalla pöytä kruunataan hummerilla ja tuorepastalla. Eli meillä ei mennä tänä vuonna ihan perinteisillä joulupöydän antimilla :)

Iloa joulunaikaan!

23.12.2013

Missä muruseni on?


Raapaisen tässä kirjoituksessa hieman pintaa syvemmältä...

Tasan kahdeksan kuukautta sitten, huhtikuun 23. päivänä aloitin hoitojakson pistokset Gonal F:llä ja jännitin ensimmäistä pistosta aika paljon. Samainen päivä oli muuten blogini ensimmäinen päivä. Pistosta napaan -tekstin voitte lukea täältä

Juuri kun jännitykseni oli suurimmillaan ja kaikki valmiina, kuulin radiosta tutun kappaleen. Jenni siellä lauloi murusesta ja siitä missä hän on....


...Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan 

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin

Kerro, häntä ootan yhä vaan...

Siinä minä seisoin. Meidän keittiössä, kyyneleet silmissä ja itkin. Ajattelin, että tästä alkaa elämäni suurin ja ehkä vaikein, mutta sitäkin tärkeämpi matka, jonka onneksi voin tehdä rakkaan mieheni kanssa yhdessä ja ystävien tukemana. Menin ikkunan äärelle, katsoin ulos ja puhelin itsekseni, että kyllä Sinä Muru löydät vielä tiesi meidän syliin.   

Ja niin hän löysi tiensä. Kuukauden kuluttua meidän Muru on täällä ja voimme ihastella ja ihmetellä häntä <3. Ja taas minulla kyyneleet silmissä. Onnesta. 

Tunnen niin suurta onnea ja kiitollisuutta tästä pienestä ihmeestä, joka kasvaa ja kehittyy masuni uumenissa. Hän touhuaa innokkaana ja aistii asioita, ilmoittaa möyrimisellään meille että kaikki kunnossa äiti ja isi. 

Tunnen ajoittain myös suurta tuskaa, kun ajattelen niitä joiden Muru on vielä matkalla ja se matka on voinut olla pitkä ja kivinen. Voi kunpa minulla olisi taikasauva ja ihmepölyä. Jakaisin sen teille kaikille, jotka tämän kipeän asian kanssa taistelevat. 

Tuskaani on onneksi helpottanut projektini Huippuklinikalla. Olen saanut kuulla uskomattoman hienoja ja sydäntälämmittäviä tositarinoita kuinka jopa vuosien lapsettomuuden jälkeen on ne kaksi maagista viivaa ilmestynyt testipuikkoon. Klinikan henkilökunta panostaa todella paljon asiakastyöhön ja etsivät case-by-case -tietoa juuri tietyn pariskunnan tarpeeseen. Murunen voi siis löytää tiensä äitin ja isin syliin pienellä avustuksella.  

Olemme todella kiitollisia meidän sympaattiselle ja erittäin osaavalle lääkärillemme, Eero Varilalle. Ilman Eeroa ei ehkä olisi Murustakaan. Kiitos Eero ja koko henkilökunta <3 



Uskokaa lujaa ja pitäkää kiinni unelmista, sillä uskon että ne toteutuvat. 
Tavalla tai toisella <3 

Onnellisia ajatuksia kaikille <3

22.12.2013

Conssit ja sateinen Helsinki

Olimme eilen koko päivän Cityssä. Kävelimme Ruoholahdesta keskustaan ja ah!, se teki hyvää. Saimme kävellä raikkaassa ilmassa ilman vesisadetta. Tallustimme Belgeen lounaalle (vinkki: heidän ranunsa on maailman parhaimistoa, namnamnam) ja siitä kahville Strindbergille. Kävimme Stockalla todistamassa ihmismassaa ja päätimme ottaa ratikan kohti Ruoholahtea ja suunnata kotiin. Vettä vihmoi siihen malliin ettei kävely tullut kuuloonkaan. Tuomaanmarkkinat jäivät kokematta, vaikka markkinat olivat yksi syy lähteä kaupungille. Höh.

Onneksi olin sujauttanut (kuulostaa helpommalta kuin onkaan) Conssit jalkaani, sillä korollisilla kengillä koko päivän hengailu kostautuu aina jossain vaiheessa. Conssit olivat loistovalinta!

Stockan valot tuovat väistämättä joulutunnelman, vaikka lumen sijasta satoi vettä ja ilma oli aika kurja :(.
Joulu on kuitenkin joulu. Note to self: don't stress, it's only Christmas. 



Tänään onkin sitten vuorossa Ikea, Stocka, Anttila ja mitähän vielä. 
Varmaan kolme muutakin ostoksilla, vai mitä luulette?

Iloa päivään!

21.12.2013

Amazonas Koala Riippukehto - Meidän Beben oma pesä

Kirjoitin syyskuussa valitsemastani Vauvalehden tilaajalahjasta, Amazonas Koalakehdosta. Olin etukäteen lukenut kehosta ja löytänyt eri blogeista hyödyllisiä tekstejä, joista ajattelin muutaman jakaa kanssanne. Olkaa hyvä siis :).

Divaaniblogien Kettukarkki kirjoittaa seuraavaa:
Meidän ensimmäinen lapsonen oli huono nukahtaja, ja haukkarit kyllä kasvoivat kun heijasimme vauvaa iltaisin sylissä, mikä oli todella uuvuttavaa. Nyt toisen lapsen tullessa halusimme valmistautua hyvin. Bongasin kerran hesarista jutun, jonka kuvassa vilahti tämä vauvansänky, ja tiesin heti että tuo on ehdottomasti meidän juttu. Sänky on saksalainen Amazonas Koala -riippusänky, jonka saa taiteltua pieneen tilaan myös matkasängyksi. Vauvan saa sänkyyn mukavaan pieneen pesään, joka varmasti tuntuu turvalliselta. Ja kun vauva vähän itse liikahtaa, myös sänky alkaa keinumaan. Meidän tyttömme nukkuu sängyssä todella hyvin. Unenlahjat ovat varmasti muutenkin hyvät, sillä jo 3-viikkoisena pisimmät unipätkät venyivät parhaimmillaan seitsentuntisiksi. 

Hanna taas kirjoittaa näin:
Heti alkulämmitelyiksi haluan kertoa, että tämä riippukeinu oli maailman parhain ostos pitkään aikaan! Kaverini alkoi puhumaan keinusta muutama päivä sitten ja mä innostuin kuulemastani ihan älyttömästi ja ryhdyin ottamaan laitteesta enemmän selvää, pienen tutkiskelun jälkeen rupesinkin etsimään paikkoja, josta keinun saisin mahdollisesti ostettua ja se kävikin helpommin kuin uskoinkaan, nimittäin löysin tuon meidän keinun facebook-kirpparilta 35 eurolla ja keinu oli vain neljä viikkoa vanha, hitsit mikä lottovoitto! Nuppu rakastaa keinussa köllöttelemistä, kun taas Nooa rakastaisi keikuttaa siskoa hullun vauhdilla, mutta onneksi mulla on melkein silmät selässä ja onnistun estämään tuholaisen temput ja turvavyöt on tietty hyvä plussa. Koala on tarkoitettu enemmän vatsavaivaisille/levottomille vauvoille, mutta on oikein oiva loikoilu/päiväunipaikka vaivattomalle vauvallekin.

Bellablogien MamiGoGo kertoilee sitten seuraavaa:
Yksi parhaita vauvalle tehtyjä hankintoja on ollut tämä Koala Amazonas riippukehto. Ostin sen aikoinaan Kaapolle huutoneistä ja nyt se on käytössä Elviksellä. Se on toiminut pojilla ensisänkynä, siinä nukutaan öisin ja satunnaisesti päikkäreitä. Sänky on helppo siirtää ja hereillä ollessakin sitä voi siis hyödyntää. Molemmat lapset ovat nukkuneet yönsä kehdossa hyvin. Eikä mikään ihme, kyllä mullekkin kelpaisi tollasessa pötkötellä. Kaapo veti jo kuukauden ikäisenä sikeitä jo koko yön putkeen,  Elvis herää kerran tai kaksi pikatankkaukselle. Osan yöstä nukkuu myös meidän sängyssä (kuten Kaapokin) jos nukahdan imetysen aikana.
MamiGoGo lainasi Babyidean tekstin, joka vakuutti myös minut:
” Koala-riippumatossa vauvalla on hyvä olla. Selkä on mukavan pyöreä, riippumatto liikkuu vauvan oman hengityksen tahdissa ja nukahtaminen on helppoa. Koala pysyy mukana juuri siellä missä sitä tarvitaan. Sen voi siirtää päikkäreiden ajaksi ulos ja ottaa vaikka mummolaan tai mökille mukaan. Riippumatossa vauva voi nukkua hänelle luontaisessa asennossa. Vastasyntyneen vauvan selkäranka on vielä kehittymätön ja pyöreä kohdussa vietetyn ajan jälkeen. Selinmakuu sängyssä tai vaunuissa voi olla epämukavaa pienelle vauvalle, koska selkäranka joutuu suoristumaan. Vauvan selkä suoristuu ja aikuisille tyypillinen S-mutka alkaa olla valmis vasta kun lapsi oppii seisomaan ja kävelemään. Sanotaan että riippumatossa nukkuminen vähentää koliikkivaivoja, ilma liikkuu paremmin vauvan vatsassa ja röyhtäiseminen on helppoa. Riippumatossa vauvaa ei tarvitse tukea kylkiasentoon tai pelätä että hän tukehtuu tyynyyn. Vauva on riippumatossa aina sopivassa asennossa.”

Kehto saapui meille äitini matkassa alkuviikosta ja täytyy sanoa (tällä suurella kokemuksella, heh), että onhan se näppärä. Vaikka kehdolla on pituutta, sitä on helppo siirrellä paikasta toiseen ja eikä se nyt niin pahannäköinenkään ol, varsinkin tuon peiton ja karvapehmusteen kanssa.


 
Katsotaan miten Bebemme viihtyy kehdossa. Äiti ainakin tykkäisi tyttöä katsella ja ihmetellä, kun hän tuhisee tuossa omassa pesässään  :)

Onko teillä lukijoilla kokemusta kehdosta
 tai 
voisiko tämä olla teidän hankintalistallanne?

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

20.12.2013

Philips Avent Mikrosteriloija

Kävimme reilu viikko sitten ystäväpariskuntamme luona kyläilemässä ja he kehuivat tämän vempeleen maasta taivaisiin. Sillä myyntipuheella rakas Mieheni oli myyty :) ja niin meille saapui tänään tuttien ja pullojen mikrosteriloija.

Olin nimittäin ajatellut ensin, että kiehautan pullot ja tutit tarpeen tullen, mutta ystävämme C:n kommentti oli, että miksi nähdä vaivaa, kun tämä on niin helppoa. Niin, no onhan se helppoa: kansi auki, tasan kaksi desiä vettä, asetin paikoilleen ja pullot / tutit siihen, kansi kiinni ja mikro hurisemaan 2-6 minuuttia (riippuen mikrosi tehosta). Sisältö pysyy steriilinä jopa 24 tuntia.

Kuva
Kuva
Tällainen hankinta nyt uusimpana, Beben tavarataivas vain kasvaa ;). Nooooh, uskon ystäväämme ja arvostan tätä vempelettä niinä kiireisinä hetkinä, kun aika ei tahdo riittää mihinkään.

Onko teillä tällaista tai aiotteko hankkia? 
Olisi mukava kuulla, oliko ostoksemme hitti vai huti :D

19.12.2013

Kummit, goddikset, gumpsut, kummitukset

Kuva

Mainitsin joskus kummeista ja siitä kuinka "kysyimme heitä" tähän tärkeään tehtävään. Sain muutaman kyselyn blogin ja sähköpostin välityksellä asiasta, joten ajattelin kertoa pintaraapaisun meidän tavastamme.

Kummit. Lapsen elämän tärkeimmät ihmiset sukulaisten rinnalla. Bebemme saa kummeikseen kaksi pariskuntaa, jotka ovat todella rakkaita ystäviä meille. 

Pohdimme mukavaa ja herttaista tapaa, jolla esittää tämä tärkeä kysymys ja mieleeni putkahti jostain historiallinen pergamenttirulla; tosin nykyaikaistettuna :)


Löysin hauskan runon googlen kätköistä, josta muokkasin enemmän meidän näköisemme. Taiteilin ultrakuvan tekstiin mukaan, lisäsin kääröön reunukset ja niin meidän "Kutsumme kummeiksi" oli valmis. Lopuksi käärin paperin rullalle ja sidoin sen valkoisella nauhalla.

Olimme sopineet molempien kummipariskuntien kanssa tapaamisen. Toisen pariskunnan tapasimme ihanan brunssin merkeissä ja toiset ystävämme heidän kotonaan. Kotitreffeille leivoin sydämenmuotoisen mustikkapiiraan ja sen maistelun lomassa sitten annoimme kirjeen.

Meille jäi oikein ihana muisto tästä tavasta ja jos / kun siellä ruuduntoisellapuolen pohditte kuinka kutsua kummeiksi, suosittelen lämpimästä tällaista kaunista ja koskettavaa tapaa. Minulle / meille jäi ihana muisto näistä kohtaamisista tulevien kummien kanssa <3.

Meidän Bebemme saa rakastavat ja turvaa antavat kummit, jotka pysyvät hänen elämässään ja hän heidän elämässään ikuisesti. <3.

Miten te olette hoitaneet tämän tärkeän asian? 
Voisiko tämä olla myös teidän tapanne, jos asia ajankohtainen?

18.12.2013

New Heels - Uusi pari kaupasta ulos

Kuten olette varmasti huomanneet, rakastan korkokenkiä. Raskaana ollessani olen pystynyt kävelemään koroilla melko hyvin, mutta rajansa kaikella. Totuuden nimissä; valitsen näillä viimeisillä viikoilla ennemmin UGGit tai korottomat saappaat jalkaan korkojen jäädessä kaappiin odottamaan myöhempiä aikoja.

Tätänykyä panostan myös kengän lestiin ja kokonaisfiilikseen. Nuorempana ostin kengät kuin kengät vaikka parissa ei olisi ollut muuta hohtoa kuin se ulkonäkö ja sitten kaupunkireissun jälkeen (puhumattakaan yön pikkutunneista)  jalat olivat aivan muussina ja kylmä vesi paras lohtu kärsineille varpaille. Nykyään lestillä on iso merkitys, jotta voin hyvillä fiiliksillä lähteä kaupunkiin pörräämään kauniit kengät jalassa.

En ole hetkeen ostanut kenkiä, mutta viime viikonloppuna Cityn hulinassa löysin kauniin parin ja kiikutin sen kotiin asti. Olin varmasti aikamoinen näky mahoineni, takkineni ja saappaineni kaupan sovituspenkillä :). Kuumuus iski tietenkin juuri silloin kenkiä sovittaessa. Ylläri? Heh. Hiki valui mutta sain kuin sainkin kengät jalkaani ja AH!, kävely niillä oli ihanan helppoa hyvän lestin vuoksi. Jopa nyt raskaana. Mitä se onkaan sitten kun Bebe on täällä ja pääsen kaupungin hulinaan kenkineni vauva Bugiksissa... Ihania kevätunelmia ;).

My new beauties. Me like a lot!




Tällaista tälläkertaa. Nyt tämä muumimamma sutii hieman kuontaloaan kuntoon ja lähtee Huippisklinikalle palaveriin. 

Iloa harmaaseen päivään! Tänään on muuten pannari-ilta tiedossa. Tehkää tekin :)!

Kultahippusia nyt myös Facebookissa :)! Klikskliks!

Koska lähestulkoon kaikki ovat Facebookissa ja sitä kautta myös itse seuraan mielenkiintoisia blogeja, ajattelin tehdä Kultahippusille oman sivunsa. Eli nyt voit seurata blogiani myös Facebookin kautta. Kliks, kliks, tästä. Sivun oikeasta reunasta löytyy myös "Tykkää nappi".

Tervetuloa seuraamaan kuulumisiani :)








17.12.2013

Odotusajanvalokuvaus - behind the scenes

Ystäväpiiristämme löytyy ammattivalokuvaaja, jolla on takanaan vuosien kokemus erilaisista kuvauksista. Vierailimme ystävämme studiossa odotusajanvalokuvien merkeissä. Meillä oli muutama teema mietittynä etukäteen ja saimme muutaman uuden idean kuvauksissa. Kuvissa on niin huumoria kuin herkkyyttä ja hauskoja yksityiskohtia.

Meillä oli mukana kaksi isoa matkalaukullista rekvisiittaa. Oli nimittäin vaatettta, lakanaa, tyynyä, koruja ja pari golfmailaakin eksyi laukkuihin mukaan. Niin ja kitara! Enemmän tavaraa kuin pitkälle matkalle lähdettäessä, hahahah! Sanoin Miehelle, että parempi liikaa kuin liian vähän.

Jaan kanssanne muutaman "behind the scenes" -kuvan. Oli muuten jalat aika finaalissa 4,5 tunnin korkokengillä seisomisen jälkeen. Ja korot kun sattuivat olemaan sen reilu 10 cm ;)







Saamme kuvista ihanat muistot, jotka voimme jakaa ystävien ja sukulaisten kesken. Takkahuoneemme seinä ja Beben huone saavat ainakin uutta säpinää kuvien kautta :). Kunhan kuvat ovat valmiit, teen uuden postauksen lopputuloksesta.

Oletteko te käyneet tai aiotteko mennä odotusajankuvauksiin?

Iloa päivään kaikille!

15.12.2013

Oi kuusipuu...

Viimeinen silaus ja kotonamme on Joulu isolla Jiillä :). Nyt on kuusipuu omalla paikallaan tuomassa joulufiilistä. Yleensä saamme joulupuumme appiukkoni valitsemana mökkimetsästä, mutta tänä vuonna emme lähteneet kuusen hakumatkalle synnyinpaikkakunnallemme, vaan nappasimme sen matkaamme Plantagenista.

 





Joko teillä on kuusentuoksua kotonanne? Entäpä joulutorttujen ja -piparien?

14.12.2013

Ilouutisia ultrasta

Olin eilen palaverissa Huippuklinikan porukan kanssa ja palaverimme päätteeksi Eero teki ultrauksen. Ja mitä selvisikään.... Ihanaa! Bebe on raivotarjonnassa sittenkin! Lapsivettä oli hyvin ja napanuora sekä istukka olivat juuri kuten pitääkin. Kaikki hyvin valtakunnassa!

Tukala oloni on siis voinut johtua Beben normikasvusta ja ihan vain siitä, että olen viimeisillä viikoillani. Eero epäili suuresti sitä, että vauva olisi käynyt välillä perätilaan ja takaisin, mutta ainahan se on mahdollista. Bebe touhusi ultran aikana ahkerasti ja osoitti kai mieltään, kun tuuppasi oikein kunnolla kyynärpäällään tai polvellaan :D.

Muutama viikko enää ja Hän on täällä <3

Nyt treenivaatteet, eli miehen shortsit ja mun kulahtanut hiihtopaita päälle ja illan treenin pariin ja sitten saunaan. Ah, tätä eloa!

Iloa iltaan kaikille!
PS. Meille tuli tänään se joulun viimeinen silaus eli kuusipuu. Ihana tuoksu!

Kuva

13.12.2013

UH. Jokailtainen turnajaismantrani

UH, UH, UH. Tällaista kuuluu iltaisin siellä missä liikun. Vaikkei näy niin varmasti kuuluu. Nyt kun Bebe on perätilassa ja räpsii pikku jaloillaan äitiään nivusiin ja muljuaa muutenkin yksiössään, on UH erittäin kovassa käytössä. Illat tuntuvat olevan erityisen vilkasta ja aktiivista aikaa. Pienokaisemme mättää menemään päivällä kerättyä energiaansa aina illan tunteina. UH.

Mies ja muutama ystävä on kuullut tätä uutta mantraani ja heistä se on jopa huvittavaa. Sohvalta ylösnoustessa, UH. Saunanlauteilta alastullessa, UH UH. Ja eniten viljelen mantraani nukkumaan mennessä tai sängyssä kääntyessä, UH UH UH UH UH. Tyttö pienoinen, rakas kirppunen; käänny takaisin raivotarjontaan tänään. Huominenkin sopii. Kiitos. t. Äitisi.

Ei mulla sit muuta tälläkertaa :). Otetaan chillisti vaan.
PS. Päivääkään en vaihtaisi pois vaikkakin nyt ahdistaa ja UH kuuluu monta kertaa illassa :D



Hyasintit lasissa

Minun oli tarkoitus tehdä jo viime jouluna yksinkertainen hyasinttiasetelma lasiin. Se jäi silloin ajatuksen tasolle, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja googlettelin hieman ideoita. Löysin alla olevan kuvan ja sen inspiroimana lähdin Plantageniin ostoksille.


Etsin eri lasivaihtoehtoja ja päädyin niin maljakkoon, juomalasiin kuin viinilasiinkin :). Helppoa ja kaunista!

 
   

Tuunaatteko te itse asetelmia vai nappaatteko ennemmin valmiin kaupan hyllyltä? 

 Kaunista päivää kaikille! TGIF!

12.12.2013

Neuvolassa 33+5 ja vauvan asennon muutos

Hiphei kaikille!

Kuten aikaisempien postauksieni myötä olette huomanneet, olen voinut erittäin hyvin ja jaksanut touhuta kaikenlaista. Jotain tapahtui viime lauantaina ja pidin sitä ensin vain Itsenäisyyspäiväjuhlinnan jälkeisen päivän väsymyksenä. Vauva möyrysi koko lauantain ja sunnuntaina olo oli enemmän kuin tukala. Nostan todella hattua teille, joilla raskausaika on ollut haastavampi kuin minulla, sillä jo tuo viime viikonloppu antoi osviittaa siitä, mitä raskaus ikävimmillään voi olla (ikävimmillään minun mittakaavassani ja tällä kokemuksella).

Viime sunnuntai oli todella tukala ja koko keskikroppa tuntui oudolta. Vauvan liikkeet tuntuivat erilaisilta ja hän oli todella touhukas. Levoton. Potkut tuntuivat erilaisilta kuin aiemmin ja korvienvälini rakensi jo vaikka millaisia ajatuksia... Sunnuntain kauppareissu oli todella killeriä; supisteli ja öklöolo oli läsnä kokoajan.

Maanantaina soitin Kätilöopistolle ja sain siirrettyä synnytystapa-arvioaikaa viikolla taaksepäin eli aikamme on nyt ennen joulua 20.12.2013. Tein tämän varmuudenvuoksi olotilani huomioiden.

Eilen oli sitten neuvola ja kerroin heti näistä fiiliksistäni. Tilitystäni kuunnellen terkkari kysyi äkisti, että olenko varma että vauva on raivotarjonnassa. Mitäpä jos hän on kääntynyt? Se selittäisi tämän oudon olotilani. Viime neuvolakäynnillä kaksi viikkoa sitten vauva oli vielä raivotarjonnassa. Tämä todennettiin myös, kun Eero Varila ultrasi minut pari-kolme viikkoa sitten.

Terkkari paineli vatsaani ja ta-daa!, vauva todellakin oli kääntynyt perätilaan. Sydänäänet eivät kuuluneet enää alavatsastani vaan keski-/ylävatsalta. Vauva on siis perä-/poikkitarjonnassa. Laitoin Eerolle viestiä ja huomisen palaverin päätteeksi hän ultraa minut, jolloin näen tyttömme asennon paremmin :).

Kuva
Mieleni on nyt rauhoittunut, kun tiedän mistä nämä kaikki "oireet" johtuvat. Terkkari sanoi, että vauva voi vielä kääntyä oikeinpäin ja todennäköisesti kääntyykin. Luettueni vauvan kääntämisestä, en itse sitä halua, sillä ajattelen sen myös niin, että vauvalla on ollut syynsä asennon muutokseen. Ja sektiosynnyttäjänä tämä perätila ei ole "ongelma" minun kohdallani.

Olemme vauvamme aktiivisuudesta erittäin onnellisia. Terkkari sanoikin, ettei meillä tarvitse liikkeitä laskea kun tyttö hyörii ja pyörii jatkuvasti. Kunhan vain jättäisi monottamatta äitiä virtsarakkoon. Se muuten tuntuu, auts!

Päivittäisen treenini teen edelleen sitkeästi. Se että saa nesteet liikkeelle, auttaa tähän tukalaan oloon. Crossari on siitä hyvä laite, että liikerata pysyy tasaisena eikä tärähdyksiä tule.
Treenivaatteeni ovat trendikkäästi vaihtuneet miehen shortseihin ja omaan, vanhaan hiihtoaluspaitaani :). Pääasia ettei kiristä tai purista mistään. Eikä se haittaa, vaikka paita nouseekin napapaitatasolle... naurattaa vain :D

Nyt kaupoille, mutta ensin lounasta nassuun!

Onko teillä vauva ollut perä- tai poikkitilassa? Millaisia tuntemuksia tämä on tuonut tullessaan?

Iloa päivään!



9.12.2013

Hoitolaukku Storksak Elizabeth Camel

Monen pohdinnan jälkeen löysimme vihdoinkin meille sopivimman hoitolaukun. Pienen kurkistuksen näitte valinnastamme tässä aiemmassa postauksessani.

Olin tutkinut ja tuumaillut eri vaihtoehtoja ja hihkaissut Miehelle aina kun silmiini osui jokin sopivan oloinen. Päädyin Mutsis On -blogistin sivuille, missä hän oli pähkäillyt samaisen haasteen parissa. Kiitokset vaan Emilialle; hän oli tehnyt loistavan yhteenvedon kouluarvosanoin muutamasta laukusta :). Luotin Emilian arvosanoihin, sillä häneltä löytyi paljon enemmän kokemusta kuin minulta... Olihan hän jo siinä vaiheessa äiti yhdelle tytön tyllerölle ja pian toisellekin.

Olin päätynyt Bebelanen sivuille jo aiemmin ja verkkokalvoilleni oli jäätynyt tämä kyseinen laukku. Päätös syntyi Googlettamalla laukusta hieman lisää ja katsomalla pari Youtube-videota. Mieskin hyväksyi laukun siltä istumalta, vaikka olisin sen hankkinut anyways ;). Kaiken kukkuraksi ja suureksi ilokseni sain Bebelanesta yhteistyökumppanin :)!

Laukku on muuten voittanut Junior Design palkinnon sen designista, tyylikkyydstä ja laadusta.
Kuva
Muutama tärkeä ominaisuus:
  • Materiaaliltaan laukku on lehmännahkaa, joka vain paranee käytön myötä. Toki laukkua on hyvä huoltaa samalla tavoin kuin muita nahkatuotteita 
  • Metalliosat on valmistettu nikkelistä
  • Olkahihna on pituussäädettävä niin olkakantoon kuin työntöaisapituuteen
  • Laukun ulkopuolella on kaksi taskua ja sisällä peräti kymmenen! 
  • Mukaan tulee pehmustettu vaihtoalusta ja termo-eristetty pullonpidike, joka pitää nesteen lämpimänä tai kylmänä aina 4 tuntiin asti
Kuva

Käyttökokemusta In Action -tyylisesti en vielä voi teille antaa, mutta heti kun rakas tyttäremme saapuu iloksemme, kirjoitan laukusta ja sen käytöstä lisää. Laukku lähtee sairaalaan mukaan ja se pakataan asianmukaisesti :). (Toi mun tukka ei sitten näköjään ole harjasta kuullutkaan...sorry... Sivutukka röyhöttää kuin Röllillä. Mut ei anneta sen haitata, eihän? Heh).





Nyt ei siis muuta kuin toivetta Joulupukille :)!


Vink vink joulupukin pienille apureille; Bebelanessa on nyt jouluale menossa. Alekoodilla JOULU2013 saa 15% alennuksen kaikista tuotteista. Kipinkapin ostoksille! Tästä, kliks, ostoksille :). (Bloggaaja ei saa mainostuloja klikkauksista)

Kuva
Nyt ei tarvitse kuin odotella, että laukku pääsee oikeuksiinsa in action, eikä vain tyhjien vaunujen testiin meidän olohuoneeseen ;).

Iloa viikkoon! Tulisi jo lunta! 

*Yhteistyössä Bebelanen kanssa. Tuote saatu blogin kautta*

8.12.2013

Itsenäisyyspäivän juhlahumua

Juhlat on juhlittu ja hauskaa oli. Kiitos vain rakkaille ystävillemme jälleen kerran <3. Ruoka oli hyvää ja seura parasta.

Kengät ja kynsilakka oli valittuna, mutta mekkovaihtoehtona oli kaksi kolttua ja tietysti se meni pieneksi vekslaamiseksi. Paino sanalla tietysti :D. Hääkenkäni Manolot olivat loistava valinta illan asuuni. Toimivat perfecto kynsilakan kanssa.

Tällä asulla sitä sitten hilpaistiin matkaan ja täytyy sanoa, että valinta oli nappi! Ei puristanut eikä kiristänyt mistään koko iltana. Tunnelma oli siis vapautunut myös masuyksiössä :).




Me hurautettiin kotiin puolenyön kantturoissa, muiden jäädessä juhlimaan pikkutunneille. Ensi vuonna myös tämä Mama juhlii hieman eri tunnelmissa :).

Iloa iltaan! Tämä mama menee nyt venyttelemään :)!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...