Imetys. Mitä jos se ei sujukaan kuin tanssi?

Monet itkut ja huokaukset. Yrittäminen ja pettyminen. Menetetyt yöunet. Huonot fiilikset; olenko huono äiti? Miksi tämä ei onnistu? Tämänhän piti olla helppoa.

Minulle ei tullut koko raskausaikana mieleeni etteikö imetys syystä tai toisesta voisi onnistua. Tietämättömyydessäni en edes ajatellut koko asiaa. Ehkä olisi pitänyt. Tai voikun joku olisi maininnut asiasta; vaikka neuvola. Imetyksen vaikeus tuli puskista. Ässä syntyi tiistaina nukutuksessa sektiolla. Hän oli syntyessään pieni; 2.8 kiloa puhdasta kultaa. Olin kyllä lukenut siitä ettei maito välttämättä nouse kunnolla sektion jälkeen, mutta ettäkö koko imetys olisi hankalaa. Ei juolahtanut mieleeni. Kaikki vaan paasasivat siitä miten helppoa se on kun vauvan ruoka kulkee mukana ja on sopivan lämpöistä jajaja....  

Toivuin sektiosta oikein mallikkaasti ja jo torstaina olin hyvinvoiva. Harjoittelin imetystä, asentoja ja vauvan kanssa olemista. Perjantai koitti ja saimme luvan lähteä kotiin. Näin jälkikäteen ajateltuna (jälkiviisaus, paras viisaus) olisi ehkä kannattanut jäädä sairaalaan viikonlopun yli, jotta imetys olisi alkanut sujumaan paremmin ja olisin saanut äitiyteeni lisävarmistusta. Toki sairaalassa sanottiin että vauvamme pienuuden vuoksi hänen imuvoimansa ei ole kovin suuri, mutta kyllä se siitä paranee kun tyttö kerää painoa ja voimia. Annoimme korvikemaitoa rintasyötön jälkeen ja sehän osui ja upposi.

Halusin ehdottomasti imettää ja toki sairaalassa siihen rohkaistiin. Imetysotteet ja vähäinen maidontuotanto tuottivat molemmat päänvaivaa, mutta se nyt ei yllättänyt; olinhan täysin noviisi ja ekaa kertaa niissä hommissa. Samoin tyttäremme. Kotiin lähtöpäivänä tehtiin sairaalan puolesta ensimmäisen ja viimeisen kerran imetyspunnitus. Olin työllä ja tuskalla ruokkinut uutta perheenjäsentä ja vaaka näytti sen mitä pitikin: tyttö sai maitoa tarpeekseen, joten kamppeet kasaan ja kotiin pienen nyytin kanssa. Kuten yllä kirjoitin, olisi pitänyt malttaa jäädä sairaalaan vielä pariksi päiväksi, mutta tottakai kotiinlähtö houkutteli sen verran, että vaikka koin ettei imetys ollut lähtenyt niin hyvin käyntiin kuin olisin toivonyt, ajattelin että kyllä se siitä ja kaikki menee hyvin. Koti siis kutsui. 

Kotona oli ihana olla, mutta imetys ei vain luonnistunut. Tyttö ei jaksanut imeä ja nukahti lähes heti syötön alkaessa. Hän oli rinnalla hereillä ehkä pari minuuttia, jonka jälkeen yritin herätellä, mutta ei. Pullosta tuli sen verran helpommin maitoa, että sitä imettiin unessakin. Itku oli minulla herkässä eikä pelkästään imetysongelmien vuoksi vaan myös nukkumattomuuteni. Nukuin ensimmäisten kolmen-neljän viikon aikana huimat 2-3 tuntia vuorokaudessa. En vain osannut nukkua. Vauvamme piti aivan järkyttävän kovaa korinaa nukkuessaan. Se oli oikeasti kovaa ääntä. Terkkarin kotikäynnillä (tyttären ollessa 10 pv ikäinen) väsymykseni oli normaalista poikkeavaa ja meitä kehotettiin pohtimaan vauvan siirtämistä omaan huoneeseen, jos minun nukkumiseeni ei tule muutosta. Enpä ollut ajatellut etukäteen moista siirtoa ollenkaan. 

Olin aivan zombie. Itkeä tihruutin yöllä sängyn laidalla, päivisin sohvan nurkassa ja pohdin nukkumattomuuttani, imetysongelmaa ja vauvan siirtoa omaan huoneeseensa. Imetin, pumppasin ja annoin korviketta. Ja pää oli ihan sekaisin. Lapsen PITÄÄ saada äidinmaitoa, jotta syntyy hyvä vastustuskyky. Mm. tätä hoin itselleni kuin mitäkin mantraa. Ei ole muuten hyvä kombo tuo tuore äitiys, nukkumattomuus, huono maidontuotanto ja syyllisyys. HUH HUH. Eräänä päivänä kolmannen viikon jälkeen mies tuli töistä kotiin ja ilmoitusluontoisesti alkoi siirtämään vauvan sänkyä hänen omaan huoneeseensa. Siinä minä sitten nieleskelin ja puhelin ääneen että "onhan tämä nyt varmasti ihan okei, eikä lapselle jää mitään traumoja...". Välillä mies otti ohjat öisin ja minä painuin alakertaamme nukkumaan tulpat korvissa. Toisinaan sain nukuttua täyden yön, toisinaan en, mutta jo se helpotti kun tiesin ettei minun tarvitse herätä vaan saan rauhoittua ja rentoutua vierashuoneessamme. 

Neuvola otti minut seurantaan nukkumattomuuden vuoksi. Sehän voi pahimmillaan johtaa masennukseen. Minut ohjattiin helmikuun puolessa välissä imetysopastukseen, joka koitui pelastuksekseni. Olin jo perumassa aikaa, sillä koin että kyllä minä imettää osaan mutta maitoa ei vain tule ja lapsi nukahtaa salamannopeasti rinnalle. Se oli yhtä imettämisen, pumppaamisen ja korvikemaidon sekamelskaa. Ja mammateen ja alkoholittoman oluen kurkusta alas kiskomista. Ja väsymystä. Kääk. 

Niin, imetysopetus koitui pelastuksekseni. Rouva, joka otti meidät vastaan oli todellinen halki-poikki-pinoon -henkilö. Hänellä oli taustatieto meistä ja haasteistamme. Olimme siellä kaksi tuntia ja itkin ekan tunnin huonoa äiti -fiilistäni. Pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi (ihan kuin se olisi ollut joku synninpäästö minulle), että äitiys on kuule niin paljon muutakin kuin imettämistä, että mitäs jos lopettaisit sen yrittämisen ja pumppaamisen ja valitsisit teille parhaimman korvikemerkin ja alkaisit nauttimaan äitiydestä ilman imettämisen stressiä. Keskustelimme lisää ja ihan kuin tiiliskivi olisi poistunut hartioiltani. Hän toi erittäin hyviä pointteja esiin, mm. sen että isä myös voi syöttää pienokaistamme (myös öisin) ja näin isän rooli kasvaa pienen vauvan elämässä. Poisajaessani pohdin hänen sanojaan ja kun olin päässyt kotipihaamme päätös oli selvä. Imetys ei onnistunut ja se stressasi minua niin paljon, että en kokenut voivani olevan se äiti joka halusin olla. Imetysyrittäminen ja pumppaaminen loppuivat siihen paikkaan. Korvikemerkiksi valikoitui Nutricia Nutrilon Omneo1, joka on vatsaystävällinen valmiste. 

Elämä helpottui kertalaakista. Tyttö kasvoi ja kehittyi korvikkeen voimin vallan mainiosti ja minä rentouduin vihdoinkin. Pääsin vapaammin liikkumaan, kun isä pystyi ruokkimaan pienokaistamme. Teimme yövuorovaihtiksia ja sain nukkua. Joku imettävä äiti kyseli eikö korvikkeen kanssa sählääminen ole yöllä hankalaa. No ei. Minulle sen rinnan kanssa touhuaminen on sähläämistä. Meillä oli aina vesi keitettynä yötä varten ja kun tyttö heräsi syömään, ei muuta kuin vesi mikroon lämpenemään, jauheet sekaan ja sheikkaus. Meillä on tietysti se onni, että makuuhuoneemme sijaisevat samassa kerroksessa ja tämä koko lämmitysprosessi siitä kun nousin sängystä ja olin ruokkimassa tytärtämme kesti max. 30 sekuntia. Nopeaa toimintaa yöllä ;). Ja vaikkei makkarit olisikaan samassa kerroksessa, niin termari ajaa saman asian. Neljän kuukauden iässä aloimme antaa iltamaidon joukossa velliä jolloin yösyötöt tippuivat yhteen ja pian saimmekin jo nukkua jo täydet yöt. 

Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa kaikkia siitä ettei se imetys aina onnistu. Sitä on niin helppo sanoa vierestä että imetä, imetä; kyllä se siitä vielä lähtee. Ja juot sitä mammateetä ja alkoholitonta olutta, niin kyllä sitä maitoa alkaa tulemaan.  

Ette voi uskoa miten pahoillani olin välillä kommenteista joita imetysongemista tietämättömät ihmiset laukoivat. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pitää suu supussa ja kaivaa vain se pullo laukusta eikä kommentoida mitenkään sitä etten imetä. Miksi en imetä. Mitä ihmettä se edes muille kuuluu? Olin ihan tarpeeksi kovan kokemuksen läpikäynyt ja uskon että minä olen itseni pahin kriitikko tässäkin asiassa, mutta että joku ulkopuolinen vielä tulee viisastelemaan. Kyllä minä perustelin asian ja moni kyllä ymmärsi sen, kiitos siitä. 

Vaikken ole imettänyt kuin kuusi viikkoa ja senkin ajan osaimetyksellä, olen silti maailman paras äiti meidän tyttäremmelle. En ymmärrä ollenkaan niitä kommentteja joita minäkin jossain yhteydessä sain, että voi kun et voi nyt kokea sitä kaunista hetkeä kun äiti syöttää lastaan. Ai anteeksi miksi en?

Joka kerta kun ruokin lastamme, hän oli sylissäni ihan samassa paikassa kuin rintaruokinnassa. Hän ei ollut fyysisesti minussa kiinni, mutta kyllä minä hetkestä kauniin sain ilman fyysistä kosketustakin. 

Toivon että me naiset olisimme toisiamme kohtaan hieman hienotunteisempia. Äitiys, imetys ja toimintatavat herättävät keskustelua eikä se ole ollenkaan huono asia; päinvastoin. Mutta se miten asiansa ilmaisee, sillä on todella iso merkitys. Varsinkin näissä hienotunteisuutta vaativissa asioissa. 

Tyttäremme on nyt 9 kuukautta ja ei ole sairastellut kovin paljon vaikka korvikemaidolla onkin kasvanut. Alkukesästä hänellä oli kunnon räkätauti jolloin vietimme yöllä aikaa jopa Jorvissa ja saimme antibioottikuurin, mutta sen jälkeen ei ole ollut kuin yksi nuha. KOP KOP. Eli pelkoni siitä ettäkö korvikelapsi sairastelisi enemmän kuin rintaruokittu ei pitänyt paikkaansa. Ainakaan tässä vaiheessa.

Imetitpä tai annoit maitoa pullosta, se ei tee sinusta sen huonompaa tai parempaa äitiä. Äitiys on todellakin niin paljon muutakin. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua jollekulle. Ja minulle saa aina lähettää sähköpostia jos siltä tuntuu :).

Viimeisenä muttei todellakaan vähimpänä haluan osoittaa suuret kiitokseni rakkaalle miehelleni. Mikä tuki, turva ja järjenääni oletkaan ollut. Myös imetysasiassa. Olet kannustanut heikkoina hetkinä, passittanut minut nukkumaan kun zombie on ollut läsnä ja olet tehnty kaiken niin hienosti, jotta minulla olisi helpoin ja parasta olla. Kiitos rakas. Olet kallioni. 

Miten teillä on imetys sujunut? Onko se ollut helppoa heti alusta pitäen vai onko eteen tullut haasteita selätettäväksi? 

Iloa torstaihin! Siellähän pilkottaa aurinko :)! 

Viime päivien touhuja

Niin, se ensimmäinen tekstini kuvineen hävisi kuin tuhka tuuleen, joten tässä tulee uusi teksti samoilla kuvilla:).

Mitä olemme puuhastelleet viime päivinä. No ei kummempia, lähinnä ihan normaaleja arjenaskareita. Tyttäremme sairasti viikon verran ja me vanhemmat olimme sydän sykkyrällä. Nyt kaikki on kunnossa ja pieni ilopillerimme taas terveenä :).

Kävin jalkahoidossa Kauneushuone Kajon sivupisteellä Pickala Golfissa. Kuvasta voitte päätellä Tytön olleen mukana... En kanna Kirahvia omassa käsilaukussani :D. Nyt on jalat taas kesäkunnossa ja hellekelit voisivat pikkuhiljaa astua kuvioihin. Eikö?

Salille en jaksa/viitsi/ehdi joka päivä, mutta kotitreeni tulee tehtyä muutamana iltana viikossa. Tehokas 25 minuutin HIIT -treeni on ajaltaan varsin passeli. Kroppa ja korvienväli kiittää. Tähän vielä sauna päälle, niin AVOT.

Tyttäremme sai ensimmäisen kovan flunssansa. Kurkkuun kertyi limaa aimo määrä, jonka vuoksi jouduimme moneen otteeseen käymään Pikkujätissä. Jorvi tuli myös pariin otteeseen tutuksi. Monet verikokeet otettiin ja kävipä tyttömme ensimmäisessä röntgenkuvassa. Onneksi lääkkeet auttoivat ja muutaman päivän jälkeen tauti alkoi helpottamaan.

Yksi alkukesän proggiksista oli terassimme huolto. Pesuaine ja hoitoöljy vaativat pari sateetonta päivää. Oli muuten aikamoinen kyttäyskeikka saada projekti päätökseen sään suhteen.

Eräänä iltana Mies ideoi dinneriä ja päädyimme sushiin josta tykkään todella paljon! Terveellistä, kevyttä ja silti täyttävää. Suosittelen muuten paikkaa nimeltä Sushi'N'Roll (Kapteeninkadulla, Helsingissä), mistä nämäkin sushit noudettiin. Paikka tuli meille tutuksi muutama vuosi sitten ja tilasimmepa sitten sieltä meidän kakkoshääjulhiinkin maukkaat syömiset. Lasi viiniä palanpainikkeeksi ja hömppää telkkariin. Aika jees ilta :)

Tyttö bongasi ystävillämme tämän aktiivipallon, jossa vilkkuu valot ja äänet raikaa. Pallon painopiste on suunniteltu siten ettei se karkaa pikkuleikkijältä vaikka se sinkoilee sinnetänne. Tyttömme tykästyi palloon kovin, joten kait se on kotiin hankittava samanlainen. Kamu A ihmettelee menoa sormi suussa :D.

Välillä on varsin mukavaa lähteä tutuilta kotikonnuilta pois. Eirassa on mahtavaa käydä kävelyllä ja poiketa Caruselliin tai Ursulaan kaffelle.

Tytön kanssa pökköpökköä. Välillä on ihana vain kölliä sängyssä. Minä hengaan netissä ja tyttö touhuaa leluillaan.

Olen jälleen innostunut smoothien teosta. Vihreä mömmö mukin reunoilla koostui salaatista, tomaatista, avocadosta, mansikoista, mansikkakeitosta, mehusta ja hmmmm...gojimarjoista. Oli hyvää ja terveellistä.

Tyttö vetelee kiinteitä päivittäin. Tässä valmistuu porkkanasose. Kotona syötävät vihannessoseet teen toistaiseksi itse ja hedelmäsoseet ostan kaupasta. Tähän mennessä itsetehdyistä on maistunut bataatti ja porkkana; kaupanhyllyltä taas on testattu Bonan ensikasviksia. Hedelmistä on maisteltu banaani-omenasosetta.

Olemme pitäneet Miehen kanssa kiinni parisuhdeajasta vauva-arjen rinnalla. Meillä on ihana hoitoverkosto, joka koostuu ystävistä ja kummiperheistä sekä hoitotytöstä. Kerran kuukaudessa olemme lähteneet kahdestaan dinnerille ja Tyttö on viety joko yökkärikylään tai sitten meille on tullut hoitaja. Meistä on todella tärkeää hoitaa myös parisuhdetta, koska kun vanhemmat (äiti) voi hyvin, voi koko perhe hyvin.

Vaikkakin arki on löytänyt oman uomansa ja mielestäni on todella antoisaa touhuta perheenä meidän pienen ilopillerimme kanssa, on myös tärkeää saada omaa- / parisuhdeaikaa. Kun välillä pääsee tuulettumaan sitä jaksaa ihan erilailla taas temmeltää ja touhuta :).

Muutama viikko sitten kävimme ensin dinnerillä Mamma Rosassa ja Aeroshmitin keikalla. Steven Tyler on kyllä edelleen vedossa, samaa ei voinut ikävä kyllä todeta Joe Perrystä.

Käväisimme eräänä päivänä hyvien ystäviemme ja Tytön kummien möksällä. Ässä (Neiti S siis, heh) viihtyy luonnollisesti muiden lapsien kanssa. Kummiperheen lapset jaksavat leikkiä ja hauskuutta pienokaistamme. Vuoden kuluttua Ässä mennä taapertaa joukon jatkeena ja yrittää pysyä perässä :).

Tällaista kaikkea meidän viimeiseen pariin-kolmeen viikkoon on kuulunut. Pari viikkoa enää ja Miehellä alkaa yli neljän (!, jeeee) viikon loma. Ah, saa tämä mutsikin omaa aikaa ;).

Tällaista meille, mitäs teille? 

PS. Kesä; missä lämpimät ilmat viipyvät? Häh.

Blogihiljaisuudesta

.... meillä on sairasteltu oikein kunnolla ja tästä syystä blogi on jäänyt totaalisesti taka-alalle. Jouduimme tässä viikon sisällä viemään pikkuisemme kaksi kertaa Jorviin :(. Onneksi ei mitään vakavampaa kuin flunssa, mutta sekin oli tarpeeksi, kun yhtenä yönä heräsimme siihen kun pienokaisemme yski niin että luulin tytön tukehtuvan. Huh huh!

Onneksi hän on nyt jo kunnossa, joten blogitekstejä tulossa yhdestä jos toisesta aiheesta :).
Tänään on aurinko paistanut oikein kuumasti ja toivotaan, että ilmat suosisivat jatkossakin.

Kaikki siis hyvin tälläerää. Pysykäähän kuulolla; valmistelen muutamat tekstit lähipäivinä :).

Terkkuja vaan kaikille! Hän ei ollut tänään kovin kuvauksellinen... sai peiliraivarit joka kerta kun vilkaisi itseään. Taisi olla bad face day :D.. eikä kuvan laadussakaan kehumista, mutta anyway; hengissä ollaan ja voidaan hyvin.

Iloa torstaihin :)!

Päivien touhuja

Äsht! Olin kirjoittanut meidän viime päivien touhusta pitkän rallatuksen ja yht'äkkiä tuli virheilmoitus ja koko stoori karkasi bittiavaruuteen. Argh. Noh, lyhykäisyydessään tarinoin meidän viime päivien touhusta ja siitä kuinka tälle Duracellille iskee välillä laiskuus. Talvikengät ovat vieläkin eteisessä laittamatta ja imuroidakin pitäisi jajajaja... Kyllähän ne kerkee vielä tekemään, eikö vaan? :D

Muutamia otoksia viime päiviltä....

Dieetti ja treenailu nostettiin uudelle tasolle, joten nyt mennään tarkalla ruokavaliolla pari viikkoa jotta sitten Nizzassa voi "rötväillä" hyvillä mielin...

Oho!... Pari päivää ennen em. dieetin ja treenailun aloitusta tankkasin oikein kunnolla namia, namia ja namia. Eihän näitä suussasulavia Brysselin herkkuja voinut jättää nauttimatta... ;)

Lauantaina oli vanhempien city-ilta. Tyttö S lähti kummeillensa yökkärikylään ja me vanhemmat suuntasimme dinnerille, keikalle ja parille drinksulle. Oli hyvä keikka ja kiva ilta kaikinpuolin. Dregen lämppäsi Monroeta ja tykästyin miehen muutamiin biiseihin. Ja Michaelin energia täytti taas koko Tavastian. Käsittämätön powerpakkaus tämä herra :)!

Yön pikkutunteinta törmättiin Dregeniin...

Ja mites Tytöllä oli mennyt yökkärikylässä? Super hyvin. Laitoimme Miehen kanssa videopätkän meidän rakkaalle, jota kummi oli sitten näyttänyt ja tyttö ihmetellyt. Kummiperheen lapsukaiset huvittivat Tyttöä ja kyllä hän oli nauttinut saamastaan huomiosta. Tyttö oli nukkunut ja syönyt hyvin eli kaikki oli mennyt by the book. Kotiin haettiin hymyilevä tyttö <3. Kun lapsi on rakastavassa paikassa, missä saa pusuja ja haleja loputtomiin, on vanhempien kiva lähteä välillä tuulettumaan.

Nappasin eilen ekaa kertaa korkkarit jalkaan. Ja kas, melkein sävy sävyyn Storksakin kanssa. Kappas! ;)

Ja eilisen päivän meitsie... Kukkapaita päälle. Keväthän se on vaikkei mittari sitä vielä kerrokaan... (mites toi kuvan laatu... hupsista..)

Näin Honkkarin mainoksen vappupalloista, jotka eivät olleet hinnalla pilattuja. Kolme kappaletta nappasin mukaani. Meille ja ystäväpariskunnan muksuille.

Ja kyllä sitä ihka ekaa wappupalloa sitten ihmeteltiinkin! Ihan ärsytykseen asti. Tyttö hermostuu välistä, kun ei saa kiinni jostain kiinnostavasta jutusta. Kiihtyvyys 0-1000 tapahtuu hetkessä :D.

Tällaista meille tällä kertaa. Nyt otan hieman välipalaa ja suuntaan misun kanssa ystäville kyläilemään.

Kivaa vapunpäivää kaikille! 

PS. Huomenna tulee kutsu kauneusiltaan, joten stay tuned!

Tyttö 3 kuukautta

Kävimme taannoin tytön kanssa kolmekuukautisneuvolassa saamassa rokotteet ja mittauttamassa strategiset mitat. Kylläpä pienokaisemme kasvaa kovaa vauhtia! Tytön vaaterepertuaari on käytävä jälleen läpi, sillä voimme heittää hyvästit 58 koolle ja siirtyä 62 :).

Mitat kolmen kuukauden iässä:
Paino: 5.510 kg (4.930 kg)
Pituus: 59,2 cm (56 cm)
Pipo: 39,5 cm (38,1 cm).

Rokotteista ei meillä tullut mitään sivuvaikutuksia. Mitä nyt pientä kitinää rokotuspäivän iltana, mutta siihen se jäikin. Terkkarin ohjeistuksesta annoin Panadolin ennen rokotuksia ja vielä rokotuspäivän iltana, joten oireet pysyivät poissa. Vaikkei kuume nousisikaan, tulee reidet todennäköisesti kipeäksi rokotuksista, joten päätin antaa Panadolia just in case.

Tyttömme on oikea hymytyttö! Hymyilee jatkuvasti. Luulisi kasvojen tulevan kipeäksi tuosta hymymäärästä :D. Suru tulee puseroon ainoastaan silloin, kun maito ei ole edessä tarpeeksi nopeasti. Huima kärsivällisyys peritty äidiltä ;). Maitomäärä on lisääntynyt ja nyt kun nostimme maidon määrää on myös pari viimeistä yötä nukuttu heräämättä. Yöthän meillä on muutenkin nukuttu aika hyvin. Illat menevät siten, että iltakahdeksan-yhdeksän maissa käydään suihkussa joko äidin tai isin sylissä tai kylvyssä ja siitä hoitopöydälle hieman höpöttelemään yökkärin päällelaiton yhteydessä. Iltamaidon (1.4 desiä) tyttö saa joko ennen suihkua / kylpyä tai sitten sen jälkeen. Unille käydään yleensä viimeistään kello 21.30 ja kahta viimeistä iltaa lukuunottamatta on "yöhuikka" annettu 23.30-24 Miehen toimesta. Minä yritän olla silloin jo nukkumassa. Tyttö on herännyt tällä systeemillä yleensä aamuyöllä neljän tai viiden aikoihin. Nyt kahtena viimeisenä iltana on maitomäärää nostettu (1.6 desiä) ja se on annettu 21.30-22.45 eli noin tuntia myöhemmin kuin aikaisemmin. Toissa yönä ei herätty kertaakaan vaan nukkua posostettiin aamu seiskaan ja tänä aamuna herättiin puoli kuudelta ja siitä nukuttiin vielä aamu ysiin. Olisi ehkä nukkunut pidempääkin, mutta toivotin hyvää huomenta avaten verhot :).

Päivisin unihuilia otetaan milloin missäkin; sitterissä, Stokken new-born-babysetissä, lattialla, kehdossa, sängyssä tai vaunuissa. Päivisin ei juurikaan nukuta omassa sängyssä vaan oma sänky on sitten yöunia varten. Pitkiä päikkäreitä ei meillä harrasteta kuin tosi harvoin ja silloin jos ollaan jossain liikkeellä. Monesti unet ovat noin puolentunnin torkkuja, mutta vaunuissa nukutaan sitten pidempään.

Arki on alkanut sujumaan alun hämmennyksen jälkeen tosi hyvin ja osaan nauttia tästä äitiydestä <3. Aloitimme muskarin pari viikkoa sitten ja kohta alkaa vauvauinti. Kivaa!

Muita äitejä ja vauvoja on kiva tavata ja meillä onkin joka päivä jokin tapaaminen. Ihanaa kun on elämää ympärillä ja voi vaihtaa ajatuksia niin vauva-arjesta kuin elämästä yleensä :).

Kaikki mistä kiinni saadaan työnnetään suuhun....

Leluista ei ainakaan ole pulaa.. mutta joskus telkkari kiinnostaa enemmän...

Tällaista meille kuuluu nyt kun vauva-arkea ja vauvajuhlaa on kolme kuukautta takana. Ihanaa eloa meidän pienen perheen ja ystävien kesken :)

Aurinkoa keskiviikkoon!

Sukkasunnuntain touhuja

Meidän sunnuntaimme alkoi siivoamisella ja grillin puhdistuksella. Mies otti hoitaakseen grillin ja minä imuroinnin. Myönnettäköön että olen siivousfriikki... tai siis en niinkään siivous, mutta SIISTEYSfriikki. Voitte vain kuvitella ettei tässä vauva-arjessa aina pysty ja jaksa siivoilla ja sekös sitten ottaa päähän. Olen myös opetellut (kyllä, tätä on pitänyt harjoitella) sulkemaan silmäni tietyiltä "sotkuilta". Mies monesti huomauttaa ettei meillä ole sotkuista, mutta kun rouva nyt sattuu olemaan friikki tämän asian suhteen, niin eihän siinä aina järkipuhe auta :D. 

Pulinat sikseen ja meidän sukkasunnuntain pariin, joka siis alkoi siivoamisella. Tämä Miele-merkkinen imuri on muuten ollut superhyvä ostos! Monta eri tehoa ja muutama hyvä vaihtopää. Tykkään :).

Siivoamisen jälkeen otettiin hieman välipalaa. Ollaan tykästytty Skyrreihin ja niitä löytyykin yleensä jääkaapista muutamaa eri makua. Maistoin taannoin banaaninmakuista ja bhyi!, se ei ollutkaan mun juttu. Maistui suussa kitkerältä :/. Muut maut ovatkin meikäläisen suun mukaisia, namnam.

Mies kävi täyttämässä kaasupullon huoltsikalla ja nappasi samalla mukaansa kevään ekat mehujäät! Lapsena näitä tuli imeskeltyä hymyssä suin ja eipä se ole mihinkään muuttunut aikuisiällä. Note to self: ei kannata mehujäätä syödä heti purkan jauhamisen jälkeen... oli muuten aika viilee vastaanotto suussa ja hampaissa ;D

Matka jatkui kevään ekalle rangevisiitille. Oli lyönti pikkasen hukassa, mutta eipä se haitannut. Aurinko paistoi ja lämmitti! Ja taas note to self: lantiomallisissa housuissa ei kannata mennä rangelle toista kertaa... Arvaatte varmaan miksi... :D

Kotiinpäästyämme Mies grillasi herkkupäivällisen...  "Kyllä grillaaminen on kivaa" kuului takapihalta. Syöminen mielestäni vielä kivempaa, eikö niin? :)

Ruoan jälkeen suuntasin ihanan SS:n ja Neiti E:n luo kyläilemään. Tyttö testasi ekaa kertaa Bumbo ensituolia, jonka hankintaa mietiskelin aiemmin täällä, kliks*. Tyttö istui hetken tuolissa ja treenasi istumista. Eihän tuo vielä kovin ryhdikästä ole, mutta kuukauden saatika kahden kuluttua on jo eri meno ja tuolikin pääsisi oikeuksiinsa. Kyllä minä taidan meille tällaisen kotiuttaa. Vaikkakin käyttöaika on lyhyt, niin silti. En osta uutena, vaan kierrätys kunniaan ja suuntaan ostoksille tori.fi -sivustolle.

Loppuilta menikin Tytön iltatoimissa, iltapalaa nauttien ja telkkaria katsoen. Päivä oli kiva kaikkine aktiviteetteineen.

Aurinkoista maanantaita kaikille!

Maanantain touhuja

Muutama kuva meidän päivästä.

Aamupäivällä me tytöt vähän jumpattiin. Minä heiluin kahvakuulan kanssa ja tein HIIT-treenin ja tyttö sitten taas temmelsi lattialla.

Meidän leikkimatto taitaa mennä vaihtoon... Nykyisessä on reunat ja näinollen se ei ole kovin käytännöllinen enää kun kääntyilyharjoituksia tehdään. Nyt siis touhutaan lattialla ja hei; lasipöytää voi helposti hyödyntää myös leikkeihin ;).

Suihkun, hiusten ja kasvojen sukimisen jälkeen otettiin meitsie :D

Pörrättiin kartsalla pari tuntia ja mukaan tarttui äidille uusi treenipaita ja tytölle ihana hamonen. Paita kalpeni hameen rinnalla, joten hahmosesta kuva in action!

Käytin tytön passikuvassa ja sehän vasta hauskaa olikin. Tyttö oli kulmat kurtussa, miten ei lähes koskaan muuten ole... kuvaajaa nauratti ihan yhtä paljon kuin minuakin... Nyt on kuulkaas sellainen "wanted" -kuva, että huh huh :D. No, pääasia että kuva saatiin ja päästään hakemaan passia neidille.

Nyt iltapalan tekoon ja huomenna taas aamutreenin pariin ennen muskaria ja neuvolaa, jossa saadaan ekat rokotteet, jaiks!

Mitäs teidän muiden maanantaihin kuuluu :)?

Beben passikuvaus

Hahaa! Tulee olemaan hauskaa, kun suuntaamme tällä viikolla S:n passikuvaa ottamaan. Tsekkailin netistä millaisia hakutuloksia Google antaa "baby's passport photo" -hakusanoilla ja kyllähän nämä kuvat saavat
hymyilemään :).

Saa nähdä miten tuosta kuvan otosta selviämme, kuinka monta shottia pitää ottaa ennen onnistumista :). Informoin parin päivän päästä lisää.

Iloa sateiseen päivään!

Kuva

Kuva

Kuva

Päivien viemää

Pieni tyttäremme on ilahduttanut (ja hämmennyttänyt, jos totta puhutaan) meitä kuukauden päivät. Päiviin on mahtunut niin suurta onnellisuuden tunnetta kuin epävarmuutta ja katkonaisia yöunia. Kuulemma ihan normaalia näin ensikertalaiselle (katkonaiset yöunet bonuksena myös toka tai kolmaskertalaisille) :D. Jokainen uusi päivä tuntuu kuitenkin helpommalta ja joka päivä on ilo seurata tuon pienen nyytin kasvamista.

Tyttö onkin kasvanut kovasti. Syntymäpaino oli 2.820 kg ja nyt se on jo 3.640 kg (punnittiin keittiövaa'alla toissailtana). Kohta se lähtee jo eskariin, hui :). Tyttö seuraa katseellaan värikkäitä esineitä ja pieni hymykin alkaa jo muodostumaan (äidin ja isin höpsöille jutuille kannattaakin hieman naureskella, heh).

Olemme saaneet vuorokausirytmin jokseenkin "rutiiniksi". Meillä ruokaillaan noin 3-4 tunnin välein ja yösyötöt ovat yleensä puolenyön maissa, kolmelta ja kuudelta. Sitten nukkua posotellaan kasiin-ysiin ja otetaan taas huikkaa. Aamupäivällä halutaan seurustella ja sen jälkeen vedellään hieman unihuilia ja sama toistuu iltapäivällä. Ilta onkin sitten kasista eteenpäin hieman hulinaa. Ei haluta rauhoittua vaan heilutaan ja sätkitään, muristaan ja  pöhistään ja ollaan seurankipeitä :). Bebe siis syliin ja alakertaan katsomaan hömppää. Noh, aikansa kutakin.

Itse odotan kovasti urheilemaan pääsemistä. En ole ollut sektion jälkeen juurikaan kipeä, mutta maltti on valttia. Lopputarkastus on parin-kolmen viikon kuluttua ja sitten pääsen hikoilemaan. Voi sitä odotuksen määrää! Puntaroin tässä kuntosalivaihtoehtojen välillä; olisiko Elixia vai Fressi se minun tuleva salikotini. Molemmat ovat hyvän matkan päässä ja molemmissa on vauva-lapsijumppia sekä vauvaparkki. Olen tehnyt vaunulenkkejä ja muutaman crossaritreenin kävelyvauhtia ja venyttelyt päälle. Pieni hiki pintaan, niin mielikin on parempi jopa tämän harmauden vallitessa ulkona (varsinkin kun katsoo ulos...missä olet aurinko????).
Bebe on chillannut newborn babysetissään sillä aikaa kun mama on ollut crossarilla.

Aktiivisena henkilönä kaipaan jokaiseen päivään jotain ohjelmaa. Sen ei tarvitse olla kuin kahvikupponen ystävän kanssa tai vaunulenkki ja ystäviä kylään iltaisin. Välillä on ihana puhua ja jakaa kokemuksia vauva-arjesta ja vaihteeksi taas superkivaa puhua jostain ihan muusta. Balanssi on tärkeää jokasuhteessa :).

Ja loppuun vielä hymykuva. Eikös nämä selfiet ole nyt niin IN? Hahhahhah! :D

Tällaista meille kuuluu tällähetkellä. Aurinkoa treenien aloittamista odotellen :)

Mitä teille ruuduntoiselle puolelle kuuluu?