13.2.2014

Päivien viemää

Pieni tyttäremme on ilahduttanut (ja hämmennyttänyt, jos totta puhutaan) meitä kuukauden päivät. Päiviin on mahtunut niin suurta onnellisuuden tunnetta kuin epävarmuutta ja katkonaisia yöunia. Kuulemma ihan normaalia näin ensikertalaiselle (katkonaiset yöunet bonuksena myös toka tai kolmaskertalaisille) :D. Jokainen uusi päivä tuntuu kuitenkin helpommalta ja joka päivä on ilo seurata tuon pienen nyytin kasvamista.

Tyttö onkin kasvanut kovasti. Syntymäpaino oli 2.820 kg ja nyt se on jo 3.640 kg (punnittiin keittiövaa'alla toissailtana). Kohta se lähtee jo eskariin, hui :). Tyttö seuraa katseellaan värikkäitä esineitä ja pieni hymykin alkaa jo muodostumaan (äidin ja isin höpsöille jutuille kannattaakin hieman naureskella, heh).


Olemme saaneet vuorokausirytmin jokseenkin "rutiiniksi". Meillä ruokaillaan noin 3-4 tunnin välein ja yösyötöt ovat yleensä puolenyön maissa, kolmelta ja kuudelta. Sitten nukkua posotellaan kasiin-ysiin ja otetaan taas huikkaa. Aamupäivällä halutaan seurustella ja sen jälkeen vedellään hieman unihuilia ja sama toistuu iltapäivällä. Ilta onkin sitten kasista eteenpäin hieman hulinaa. Ei haluta rauhoittua vaan heilutaan ja sätkitään, muristaan ja  pöhistään ja ollaan seurankipeitä :). Bebe siis syliin ja alakertaan katsomaan hömppää. Noh, aikansa kutakin.

Itse odotan kovasti urheilemaan pääsemistä. En ole ollut sektion jälkeen juurikaan kipeä, mutta maltti on valttia. Lopputarkastus on parin-kolmen viikon kuluttua ja sitten pääsen hikoilemaan. Voi sitä odotuksen määrää! Puntaroin tässä kuntosalivaihtoehtojen välillä; olisiko Elixia vai Fressi se minun tuleva salikotini. Molemmat ovat hyvän matkan päässä ja molemmissa on vauva-lapsijumppia sekä vauvaparkki. Olen tehnyt vaunulenkkejä ja muutaman crossaritreenin kävelyvauhtia ja venyttelyt päälle. Pieni hiki pintaan, niin mielikin on parempi jopa tämän harmauden vallitessa ulkona (varsinkin kun katsoo ulos...missä olet aurinko????).
Bebe on chillannut newborn babysetissään sillä aikaa kun mama on ollut crossarilla.



Aktiivisena henkilönä kaipaan jokaiseen päivään jotain ohjelmaa. Sen ei tarvitse olla kuin kahvikupponen ystävän kanssa tai vaunulenkki ja ystäviä kylään iltaisin. Välillä on ihana puhua ja jakaa kokemuksia vauva-arjesta ja vaihteeksi taas superkivaa puhua jostain ihan muusta. Balanssi on tärkeää jokasuhteessa :).

Ja loppuun vielä hymykuva. Eikös nämä selfiet ole nyt niin IN? Hahhahhah! :D



Tällaista meille kuuluu tällähetkellä. Aurinkoa treenien aloittamista odotellen :)
Mitä teille ruuduntoiselle puolelle kuuluu? 

3 kommenttia:

  1. Heiiii pitkästä aikaa! En ole ennättänyt juuri kommentteja laittaa, kun oma tytär syntyi kaksi viikkoa sitten ja kädet ovat olleet täynnä hommia ja opeteltavaa:) Kuulostaa siltä, että teillä on homma alkanut sujumaan hyvin. Toi crosstrainer tai vaikkapa kuntopyörä olisi olisi tosi hyvä meilläkin, ainut ettei sille oikein ole kunnon paikkaa, meiltä uupuu "kuntohuone" enkä pidä laitteesta sisustuselementtinä;) Tänään käytiin tytön, koirien ja miehen kanssa ensimmäinen kunnon lenkki ja sain pitkästä aikaa hien pintaan. Tuntuu hyvältä:)

    Piti muuten kysymäni, että mitä tapahtui sormien puutumiselle / rannekanavaoireyhtymälle synnytyksen jälkeen? Itsellä on vielä hieman tunnottomuutta sormissa ja turvotusta sormien nivelissä, mutta kai se siitä pikkuhiljaa poistuu, kun aineenvaihdunta edelleen vauhdittuu ja hormonitoiminta tasoittuu.

    Valoisia kevätpäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Annastiina! Onpa mukava kuulla sinusta:)! Oih, ihanaa! Onnea uudesta perheenjäsenestä. Ja hei, I know what you are talking about... Ajankäyttö mennyt ihan uusiksi :D. Kyllä meillä välillä epätoivo tulee kylään. Taitaa olla vielä uutuudenpanikointia, mutta siis noin isossa kuvassa meillä menee tosi hyvin. Väsyttää, mutta aikansa kutakin, heh. Crossari on aivan loistava ja totta; ei se mikään kaunis kapistus ole, mutta onneksi sen saa rappusten viereen "piiloon":).

      Kirjoitan tuosta puutumisesta vielä erikseen, mutta se alkoi helpottamaan aika heti sektion jälkeen. Kävin pari viikkoa synnytyksen jälkeen hieronnassa, joka tehtiin lymfamenetelmää hyödyntäen. Pari päivää sen jälkeen kokeilin meneekö sormus sormeen ja tadaa(!), se meni! Jipii! Nyt ei juurikaan ole enää oireita, onneksi. Kyllä se sullakin helpottuu ja uskon, että oireet on kohta muisto vain :)

      Tsemppiä sinne ja kirjoittele kuulumisianne vaikka sähköpostilla. Kiva jakaa kokemuksia ja mietteitä :).

      Poista
  2. Teidän arki kuulostaa ihanan tutulta, tätä se taitaa kaikissa vauvaperheissä olla. Hienosti teidän neiti on jo saanut tuosta yörytmistä kiinni. Meidän neiti on myös illalla sitä mieltä, että kaikkea muuta olisi kiva tehdä paitsi nukkua. :) Nykyään simahtaa onneksi jo ennen kymppiä. Aloitettiin aika varhain "yömoodin" aloitus kasilta, ja siitä on pidetty kiinni. Näiden viiden kuukauden aikana nukkumaanmeno on aikaistunut tuohon ysiin-puoli kymppiin siitä puolesta yöstä. :)

    Meillä tyttö sai ensimmäisen flunssan. Ja tämän äidin sydän särkyi. Mikään ei ole kamalampaa kuin katsoa pienen rakkaan olevan kuumeinen ja tukkoinen. Onneksi taidetaan olla jo voiton puolella.

    Olen myös todella aktiivinen ihminen, ja joka päivä pitää saada jotain aktiviteettia. Kotikulmat Tapiolassa on koluttu jo moneen kertaan, Kampista ja Sellosta on tullut viikon vakiovierailupaikkoja. Ja tietenkin muutaman mammakaverin tapaamiset viikottain ovat ihan must. Tyttäreni on omaksunut tämän liikkeellä olon ihanuuden jo kohdussa, koska nukkuu loistavasti aina näillä meidänpäiväretkillä. :) Ja valveilla ollessaan onkin sitten koko ajan meno päällä. Like mother like daughter

    -JJ-

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...