16.10.2014

Imetys. Mitä jos se ei sujukaan kuin tanssi?

Monet itkut ja huokaukset. Yrittäminen ja pettyminen. Menetetyt yöunet. Huonot fiilikset; olenko huono äiti? Miksi tämä ei onnistu? Tämänhän piti olla helppoa.

Minulle ei tullut koko raskausaikana mieleeni etteikö imetys syystä tai toisesta voisi onnistua. Tietämättömyydessäni en edes ajatellut koko asiaa. Ehkä olisi pitänyt. Tai voikun joku olisi maininnut asiasta; vaikka neuvola. Imetyksen vaikeus tuli puskista. Ässä syntyi tiistaina nukutuksessa sektiolla. Hän oli syntyessään pieni; 2.8 kiloa puhdasta kultaa. Olin kyllä lukenut siitä ettei maito välttämättä nouse kunnolla sektion jälkeen, mutta ettäkö koko imetys olisi hankalaa. Ei juolahtanut mieleeni. Kaikki vaan paasasivat siitä miten helppoa se on kun vauvan ruoka kulkee mukana ja on sopivan lämpöistä jajaja....  


Toivuin sektiosta oikein mallikkaasti ja jo torstaina olin hyvinvoiva. Harjoittelin imetystä, asentoja ja vauvan kanssa olemista. Perjantai koitti ja saimme luvan lähteä kotiin. Näin jälkikäteen ajateltuna (jälkiviisaus, paras viisaus) olisi ehkä kannattanut jäädä sairaalaan viikonlopun yli, jotta imetys olisi alkanut sujumaan paremmin ja olisin saanut äitiyteeni lisävarmistusta. Toki sairaalassa sanottiin että vauvamme pienuuden vuoksi hänen imuvoimansa ei ole kovin suuri, mutta kyllä se siitä paranee kun tyttö kerää painoa ja voimia. Annoimme korvikemaitoa rintasyötön jälkeen ja sehän osui ja upposi.

Halusin ehdottomasti imettää ja toki sairaalassa siihen rohkaistiin. Imetysotteet ja vähäinen maidontuotanto tuottivat molemmat päänvaivaa, mutta se nyt ei yllättänyt; olinhan täysin noviisi ja ekaa kertaa niissä hommissa. Samoin tyttäremme. Kotiin lähtöpäivänä tehtiin sairaalan puolesta ensimmäisen ja viimeisen kerran imetyspunnitus. Olin työllä ja tuskalla ruokkinut uutta perheenjäsentä ja vaaka näytti sen mitä pitikin: tyttö sai maitoa tarpeekseen, joten kamppeet kasaan ja kotiin pienen nyytin kanssa. Kuten yllä kirjoitin, olisi pitänyt malttaa jäädä sairaalaan vielä pariksi päiväksi, mutta tottakai kotiinlähtö houkutteli sen verran, että vaikka koin ettei imetys ollut lähtenyt niin hyvin käyntiin kuin olisin toivonyt, ajattelin että kyllä se siitä ja kaikki menee hyvin. Koti siis kutsui. 


Kotona oli ihana olla, mutta imetys ei vain luonnistunut. Tyttö ei jaksanut imeä ja nukahti lähes heti syötön alkaessa. Hän oli rinnalla hereillä ehkä pari minuuttia, jonka jälkeen yritin herätellä, mutta ei. Pullosta tuli sen verran helpommin maitoa, että sitä imettiin unessakin. Itku oli minulla herkässä eikä pelkästään imetysongelmien vuoksi vaan myös nukkumattomuuteni. Nukuin ensimmäisten kolmen-neljän viikon aikana huimat 2-3 tuntia vuorokaudessa. En vain osannut nukkua. Vauvamme piti aivan järkyttävän kovaa korinaa nukkuessaan. Se oli oikeasti kovaa ääntä. Terkkarin kotikäynnillä (tyttären ollessa 10 pv ikäinen) väsymykseni oli normaalista poikkeavaa ja meitä kehotettiin pohtimaan vauvan siirtämistä omaan huoneeseen, jos minun nukkumiseeni ei tule muutosta. Enpä ollut ajatellut etukäteen moista siirtoa ollenkaan. 

Olin aivan zombie. Itkeä tihruutin yöllä sängyn laidalla, päivisin sohvan nurkassa ja pohdin nukkumattomuuttani, imetysongelmaa ja vauvan siirtoa omaan huoneeseensa. Imetin, pumppasin ja annoin korviketta. Ja pää oli ihan sekaisin. Lapsen PITÄÄ saada äidinmaitoa, jotta syntyy hyvä vastustuskyky. Mm. tätä hoin itselleni kuin mitäkin mantraa. Ei ole muuten hyvä kombo tuo tuore äitiys, nukkumattomuus, huono maidontuotanto ja syyllisyys. HUH HUH. Eräänä päivänä kolmannen viikon jälkeen mies tuli töistä kotiin ja ilmoitusluontoisesti alkoi siirtämään vauvan sänkyä hänen omaan huoneeseensa. Siinä minä sitten nieleskelin ja puhelin ääneen että "onhan tämä nyt varmasti ihan okei, eikä lapselle jää mitään traumoja...". Välillä mies otti ohjat öisin ja minä painuin alakertaamme nukkumaan tulpat korvissa. Toisinaan sain nukuttua täyden yön, toisinaan en, mutta jo se helpotti kun tiesin ettei minun tarvitse herätä vaan saan rauhoittua ja rentoutua vierashuoneessamme. 

Neuvola otti minut seurantaan nukkumattomuuden vuoksi. Sehän voi pahimmillaan johtaa masennukseen. Minut ohjattiin helmikuun puolessa välissä imetysopastukseen, joka koitui pelastuksekseni. Olin jo perumassa aikaa, sillä koin että kyllä minä imettää osaan mutta maitoa ei vain tule ja lapsi nukahtaa salamannopeasti rinnalle. Se oli yhtä imettämisen, pumppaamisen ja korvikemaidon sekamelskaa. Ja mammateen ja alkoholittoman oluen kurkusta alas kiskomista. Ja väsymystä. Kääk. 

Niin, imetysopetus koitui pelastuksekseni. Rouva, joka otti meidät vastaan oli todellinen halki-poikki-pinoon -henkilö. Hänellä oli taustatieto meistä ja haasteistamme. Olimme siellä kaksi tuntia ja itkin ekan tunnin huonoa äiti -fiilistäni. Pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi (ihan kuin se olisi ollut joku synninpäästö minulle), että äitiys on kuule niin paljon muutakin kuin imettämistä, että mitäs jos lopettaisit sen yrittämisen ja pumppaamisen ja valitsisit teille parhaimman korvikemerkin ja alkaisit nauttimaan äitiydestä ilman imettämisen stressiä. Keskustelimme lisää ja ihan kuin tiiliskivi olisi poistunut hartioiltani. Hän toi erittäin hyviä pointteja esiin, mm. sen että isä myös voi syöttää pienokaistamme (myös öisin) ja näin isän rooli kasvaa pienen vauvan elämässä. Poisajaessani pohdin hänen sanojaan ja kun olin päässyt kotipihaamme päätös oli selvä. Imetys ei onnistunut ja se stressasi minua niin paljon, että en kokenut voivani olevan se äiti joka halusin olla. Imetysyrittäminen ja pumppaaminen loppuivat siihen paikkaan. Korvikemerkiksi valikoitui Nutricia Nutrilon Omneo1, joka on vatsaystävällinen valmiste. 


Elämä helpottui kertalaakista. Tyttö kasvoi ja kehittyi korvikkeen voimin vallan mainiosti ja minä rentouduin vihdoinkin. Pääsin vapaammin liikkumaan, kun isä pystyi ruokkimaan pienokaistamme. Teimme yövuorovaihtiksia ja sain nukkua. Joku imettävä äiti kyseli eikö korvikkeen kanssa sählääminen ole yöllä hankalaa. No ei. Minulle sen rinnan kanssa touhuaminen on sähläämistä. Meillä oli aina vesi keitettynä yötä varten ja kun tyttö heräsi syömään, ei muuta kuin vesi mikroon lämpenemään, jauheet sekaan ja sheikkaus. Meillä on tietysti se onni, että makuuhuoneemme sijaisevat samassa kerroksessa ja tämä koko lämmitysprosessi siitä kun nousin sängystä ja olin ruokkimassa tytärtämme kesti max. 30 sekuntia. Nopeaa toimintaa yöllä ;). Ja vaikkei makkarit olisikaan samassa kerroksessa, niin termari ajaa saman asian. Neljän kuukauden iässä aloimme antaa iltamaidon joukossa velliä jolloin yösyötöt tippuivat yhteen ja pian saimmekin jo nukkua jo täydet yöt. 


Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa kaikkia siitä ettei se imetys aina onnistu. Sitä on niin helppo sanoa vierestä että imetä, imetä; kyllä se siitä vielä lähtee. Ja juot sitä mammateetä ja alkoholitonta olutta, niin kyllä sitä maitoa alkaa tulemaan.  

Ette voi uskoa miten pahoillani olin välillä kommenteista joita imetysongemista tietämättömät ihmiset laukoivat. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pitää suu supussa ja kaivaa vain se pullo laukusta eikä kommentoida mitenkään sitä etten imetä. Miksi en imetä. Mitä ihmettä se edes muille kuuluu? Olin ihan tarpeeksi kovan kokemuksen läpikäynyt ja uskon että minä olen itseni pahin kriitikko tässäkin asiassa, mutta että joku ulkopuolinen vielä tulee viisastelemaan. Kyllä minä perustelin asian ja moni kyllä ymmärsi sen, kiitos siitä. 

Vaikken ole imettänyt kuin kuusi viikkoa ja senkin ajan osaimetyksellä, olen silti maailman paras äiti meidän tyttäremmelle. En ymmärrä ollenkaan niitä kommentteja joita minäkin jossain yhteydessä sain, että voi kun et voi nyt kokea sitä kaunista hetkeä kun äiti syöttää lastaan. Ai anteeksi miksi en?
Joka kerta kun ruokin lastamme, hän oli sylissäni ihan samassa paikassa kuin rintaruokinnassa. Hän ei ollut fyysisesti minussa kiinni, mutta kyllä minä hetkestä kauniin sain ilman fyysistä kosketustakin. 


Toivon että me naiset olisimme toisiamme kohtaan hieman hienotunteisempia. Äitiys, imetys ja toimintatavat herättävät keskustelua eikä se ole ollenkaan huono asia; päinvastoin. Mutta se miten asiansa ilmaisee, sillä on todella iso merkitys. Varsinkin näissä hienotunteisuutta vaativissa asioissa. 

Tyttäremme on nyt 9 kuukautta ja ei ole sairastellut kovin paljon vaikka korvikemaidolla onkin kasvanut. Alkukesästä hänellä oli kunnon räkätauti jolloin vietimme yöllä aikaa jopa Jorvissa ja saimme antibioottikuurin, mutta sen jälkeen ei ole ollut kuin yksi nuha. KOP KOP. Eli pelkoni siitä ettäkö korvikelapsi sairastelisi enemmän kuin rintaruokittu ei pitänyt paikkaansa. Ainakaan tässä vaiheessa.


Imetitpä tai annoit maitoa pullosta, se ei tee sinusta sen huonompaa tai parempaa äitiä. Äitiys on todellakin niin paljon muutakin. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua jollekulle. Ja minulle saa aina lähettää sähköpostia jos siltä tuntuu :).

Viimeisenä muttei todellakaan vähimpänä haluan osoittaa suuret kiitokseni rakkaalle miehelleni. Mikä tuki, turva ja järjenääni oletkaan ollut. Myös imetysasiassa. Olet kannustanut heikkoina hetkinä, passittanut minut nukkumaan kun zombie on ollut läsnä ja olet tehnty kaiken niin hienosti, jotta minulla olisi helpoin ja parasta olla. Kiitos rakas. Olet kallioni. 

Miten teillä on imetys sujunut? Onko se ollut helppoa heti alusta pitäen vai onko eteen tullut haasteita selätettäväksi? 

Iloa torstaihin! Siellähän pilkottaa aurinko :)! 

10 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti. Vedet silmissä tätä luin. Aivan uskomattoman vahva nainen olet. :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta. Olen käynyt läpi myös imetyksen hankaluuden ja sen epäonnistumisen. Hirveä syyllisyys, mutta kun uskalsin tehdä päätöksen imetyksen lopettamisesta, joka oli siinä vaiheessa enää työlästä pumppaamista, arki alkoi rullaamaan, kivi tipahti sydämeltä ja aloin nauttimaan vauva-arjesta. Onneksi tein sen päätöksen. Minäkin olisin kovin mielelläni imettänyt ja ruokkinut vauvaani rintamaidolla. Onhan imetys hieno asia, mutta se ei vaan kaikilla onnistu. Minulla oli myös hyvin samanlainen tarina kuin sinulla, että vauva oli syntyessään pieni (kotiin tullessa 2,3kg), hän ei jaksanut imeä kauaa. Heräsi samantien itkien nälkäänsä, imi hetken ja taas sama ruljanssi. Aloimme antamaan korvikemaitoa pullosta pumpatun maidon lisäksi, jotta vauva olisi hetken kylläinen. Pidin erityisen tärkeänä, että vauvan paino lähtee nousemaan pienen koon vuoksi ja että hän saa myös nukkua kunnolla kasvaakseen ilman jatkuvaa nälkää. Hyvin pian vauva huomasi saavansa pullosta helpommin ja oli pitempään kylläinen. Jonkin ajan kuluttua hän ei hyväksynyt rintaa enää ollenkaan. Tästä huolimatta pumppasin hänelle maitoa maidon tulon ylläpitämiseksi ja halusta antaa rintamaitoa. Toivoin, että rinnan hylkääminen olisi ohimenevä vaihe, mutta kun se ei näyttänyt menevä ohi siirryimme kokonaan pulloruokintaan. Siinä vaiheessa ei myöskään ollut ylimääräisiä voimavaroja lueskennella maitolaiturin vinkkipalstoja ym. ja huudattaa nälkäistä vauvaa, kun oli muitakin huolia samaan aikaan. Minä olen myös joutunut vastailemaan kysymyksiin ja selittämään valintaani muille äideille. Näissä asioissa pitäisi aina katsoa kokonaisuutta. Harva kuitenkaan jättää imettämättä laiskuuttaan tai rintojen menettämisen pelossa. Enemmän olisi aihetta keskittyä vaikkapa kasvatus- ja käytösasioiden opetteluun.

    Kiitos, kun uskalsit jakaa kokemuksesi. Teit varmasti lopulta teille oikean ratkaisun. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon, että jaoit oman kokemuksesi <3. Vastaavan kokemuksen omaavia löytyy vähän sieltä täältä, mutta aiheesta ei puhuta kovin paljon. Edes neuvolan toimesta, vaikka juurikin sen tahon olisi hyvä mainita asiasta. Ei pelotella, mutta mainita jotta tulevat äidit osaisivat ottaa asian huomioon eikä se tulisi niin puun takaa kuin esim. minulle.

      Poista
  3. Kiitos, laitoit monet tutut tunteet sanoiksi. Minulta ei imetys sujunut kummankaan lapseni kanssa ja syyllisyys siita kulkee kanssani varmasti koko elamani. Loogisesti tiedan, etta lapseni ovat onnellisia, tasapainoisia ja terveita, mutta sydamessani en silti tunne olevani kunnon aiti. Aika parantaa, mutta en toivo tallaista sydansurua kenellekaan uudelle aidille. Kiitos etta puhut tasta asiasta aaneen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Äitiys on todellakin niin paljon muuta kuin se imetys ja kuten kirjoitit; sinulla on onnelliset ja terveet lapset, joten anna rauha itsellesi äläkä soimaa itseäsi siitä ettet kyennyt imettämään <3

      Poista
  4. Ihana ja rohkea kirjoitus! Ja iso halaus, itku tuli lukiessa. <3 Sinä olet tosiaan maidonlähteestä huolimatta ehdottomasti maailman paras äiti neiti Ässälle eikä kukaan voi väittää muuta.

    Itselläni imetys lopulta onnistui, mutta kovan taistelun jälkeen. Ei se kuitenkaan tee minusta yhtään sen kummempaa äitiä. Niin kuin sanoit, äitiys on niin paljon muutakin kuin vain ruokkiminen eikä imetys ole ainoa tapa antaa läheisyyttä lapselle, pieni vauvahan on lähes jatkuvasti sylissä ja ihokontaktissa.

    Nyt kun seuraava pienokainen on vielä vatsassa, huomaan miettiväni jo tulevaa. Nyt kuitenkin tiedän ottaa asian kuin asian huomattavasti rennommin, myös tämän imetysasian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JJ <3. Nyt vaan relax uuden beibin kanssa viisaampana ja vahvempana :). Äitiys on kokonaivaltainen asia ja imetys vain pieni osa sitä.

      Poista
  5. KIITOS! Rohkea teksti ja mikä tunnelataus. Itsellänikin oli haasteita imetyksen kanssa mutta että nuo sinun univaikeudet vielä. Huh. Toisen KIITOKSEN annan blogillesi. Yksi mukavimmista blogeista joihin olen törmännyt. Jos toiveen saa kertoa, niin muutamia vaatepostauksia olisi kiva nähdä silloin tällöin. Sinulla on hyvä tyylitaju :).
    t. Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti Minttu kauniista sanoistasi. Ja kommenttisi antaa taas paljon jaksamista kirjoittaa tätä blogia. Ihanaa että olet pysynyt mukanani :). Vaatepostauksia yritän kyhätä kasaan... katsotaan milloin taas seuraava tulee ulos :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...