Loma Alanyaan: rennonletkeetä meininkiä

Meidän viikon loma meni aikalailla päivittäin toistuvan, saman kaavan mukaan. Rakastan rutiineja, sillä niiden avulla meidän pikkuneitimme tarjoaa itsestään ne parhaimmat puolensa ja näin vanhemmat saavat myös sitä paljon kumarrettua omaa aikaa :).

Päivämme alkoivat aamiaisella, joka katettiin meille joka ikinen aamu. Siis wau. Syötimme vain Ässän ja istuimme pöytään. Mitä luxusta. Kiitos kovasti <3.

Aamiaisen jälkeen oli peuhuhetki ennen aamupäivän päikkäreitä, jolloin minä lähes poikkeuksetta säntäsin kuntosalille vajaan tunnin treeniin. Neidin herättyä joko syötimme hänet tai sitten pakkasimme mukaan ruoat ja suuntasimme kylille syömään koko porukka. Hengailimme kaupungilla ja illan tullen suuntasimme takaisin lomakotiimme. Tytön iltatoimien jälkeen tyttö pehkuihin ja vanhempien oma-aika saattoi alkaa :).

Täytyy sanoa, että maisemakontrasti oli melkoinen kun näitä kuvia katselee. Oikealla puolella aukeni näkymä niin merelle kuin lähitaloon sekä työmaalle ja vasemmalle/alaspäin katsoessa silmiin osui kana-/kukkotarhaus ja paikallisten taloja, joissa yhdessä oli muutto käynnissä. Maassa maan tavalla. Oli kuitenkin ajatuksia herättävää nähdä kuinka hulppeissa oloissa osa ihmisistä elää ja kuinka vaatimattomissa oloissa taas toiset. Kyllä se vaan pani miettimään näitä omia arkipäivän "päänsärkyjä". 

 

Lounaat viineineen ja päiväkahvit nautimme jossain mukavassa ravintolassa. Ai että miten tämän ikäinen (9,5 kk) voikaan nauttia saamastaan huomiosta. 

Ja mitkä jälkkärit! Ziizus! On meinaan pidetty keittolinjaa sitten muutama päivä reissun jälkeen. Huh. Hetkinen. mites tuo alimmaisen kuvan väritys on hieman poikkeava... Noh, väreistä viis. Kahvi oli superhyvää ja kauniisti koristeltu. 

 Jos jokin täkäläisessä kulttuurissa suomityttöä ärsytti, mutta myös huvitti on se "ostaosta, suomisuomi". Ja kaikki myy sitä samaa tavaraa. Kojuja oli välillä silmien kantamattomiin. No thanks. Käveltiin ohi ja ihmeteltiin sitä tavaran ja myyjän määrää. Ja döneriä. Sitä löytyi joka nurkasta ja kadunkulmasta :D. Täytyy tietenkin muistaa, että nämä kojut ja tavarapaljous pitävät paikalliset leivänsyrjässä kiinni. Jos Alanyaan mielii, niin oma asenne ratkaisee. Kaupungista löytyy myös aitoa merkkitavaraa ja todella hyvin varustettuja vaateliikkeitä. Muutama löytö tuli tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin.  

 

Iskän olkapäillä on huippuuu! Kissakin ihmetteli ilakointia hieman kauempaa :)

 

Kyllä meri ja vuoristo tekevät kauniin kontrastin. Siitä ei pääse mihinkään. Alanyassa oli monia ihania rantaravintoloita, joissa pääsi ihastelemaan auringonlaskua ja nauttimaan punaisensinisestä hetkestä. 

Lomakotimme terassilta pääsimme ihastelemaan muutamana iltana uskomattoman hienoa ukkosta. Pelottavan kaunista. Ukkonen nousi meren takaa ja taivas tummeni nopeasti. Näkymä oli todella vakuuttava. Ja pelottava. Minun mielestäni ;). Olimme niin korkealla, että tuntui kuin olisimme hetkittäin olleet ukkosen silmässä. Mieheni sai upean salamavideon, josta nappasin pari still-kuvaa. Hetken koko horisontti oli kuin ylivalottunut kuva. Wau!  

Kaupungilta kotiuduttuamme oli aika illan leikeille ja illalliselle. Toisinaan söimme koko poppoo yhdessä, toisina iltoina söimme vasta neidin nukkumaan menon jälkeen. Hauskin lelu taisi olla tuo puhallettava rantapallo. Sen päällä jumpattiin ja perässä kontattiin. Naurusta ei ollut tulla loppua kun palloa vielä ilmaan heiteltiin. 

Syöttötuoli osoittautui riemastuttavaksi leikkipaikaksi käytännön tarpeen lisäksi. Voi jumpe miten kivaa tytöllä oli, kun sai nuohota tuolla lelu-/ruoantähteiden kerääjässä :D.

Viimeinen päivä vietettiin rättipään kanssa rannalla ja illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä.

Kotimatkalla neiti hihkui rintarepussaan ja ihmetteli Istanbulin kentän menoa ja meininkiä. Olihan se tuuletettava kun kotisuomi koitti. Lentomatkat menivät kotiinkin päin oikein hyvin. Hyvä meidän jengi! :)

Tällainen oli meidän loma. Ei kummempaa tekemistä vaan yleistä hengailua ja nauttimista lämmöstä ja kaupungin vilskeestä. Ainiin; kävinhän minä Hamamissa (turkkilainen sauna) ja shoppailemassa pariskunnan rouvan kanssa. Siinä ne tärkeimmät, heh.  

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Mukavaa torstaita. Torstai on toivoa täynnä :) 

Loma Alanyaan: Lentomuutokset ja menolentomme lämpimään

Lentomme lähti viikko sitten maanantaina ja sunnuntaina oli.... sanotaanko hieman paniikkia meikäläisellä ilmassa. Aloimme nimittäin tekemään check-in:ä ja mitä mies huomasikaan. Palveluntarjoajalta (ticket.fi) oli tullut kolme päivää aikaisemmin sähköpostia, jota mies ei ollut huomannut (gmail-tili, joka niputtaa sähköpostit ärsyttävästi...). Sähköpostissa kerrottiin että menolentoamme oli muutettu ja meidän olisi reagoitava mahdollisimman pian hyväksymmekö muutoksen. Tai olisi siis pitänyt reagoida. Alkuperäinen lentomme olisi ollut Helsinki-Istanbul-Alanya ja nyt lentoamme oli muutettu siten, että lopullinen määränpää olikin Antalya. Ja pitkällä, 8 tunnin odotusajalla Istanbulissa. Alkuperäinen odotusaika olisi ollut 4 tuntia ja se olisi ollut ihan ok, varsinkin kun jatkolento olisi ollut jo määränpäähän ja olisimme päässeet loungeen Istanbulissa. Tällä uudella järjestelyllä ja lentoaikataululla olisimme olleet määränpäässä vasta 2-3 aikaan yöllä. Ei kiitos. Tuntui ihan hullulta, varsinkin kun charter -lennot lentävät suoraan Alanyaan muutaman tunnin. Meidät oli siis laitettu Istanbulissa lennolle, joka lähti 23 ja risat. Mies tsekkasi aikaisemmat lennot ja sieltä löytyi kuin löytyikin meille sopivampi lento jo klo 18 jälkeen. Eli odotusaika Istanbulissa oli vain 1,5 tunnin mittainen. Miksei ne laittaneet meitä sille lennolle. Kysynpähän vaan. Ja miksei ne soittaneet jos/kun asiakkaasta ei kuulu mitään??? Kyllä suututti!

Oli siis sunnuntai ja myöhäinen iltapäivä. Soitimme palveluntarjoajalle jossa automaattinen ääni kertoi asiakaspalvelun olevan auki ma-pe kello 9-13. Muutoin asiat hoituvat sähköpostitse. Seuraava puhelu Turkish Airlinesille ei tehnyt meistä yhtään sen viisaampaa. He eivät voi tehdä mitään lentomuutoksia vaan palveluntarjoaja tekee ne. Pohdimme vaihtoehdot ja päätimme alkaa pakkaamaan, vaikka vaihtoehtona oli skipata matka hankalien lentojen vuoksi. En nimittäin periaatteesta matkusta 15 tuntia paikkaan, johon suorilla lennoilla lentää muutaman hassun tunnin. Sitten olisimme keksineet jotain muuta.

Maanantai-aamuna kaikki oli vielä todella epäselvää. Mies lähti ennen yhdeksää vaihtamaan valuuttaa ja minä päätin kokeilla kepillä jäätä ja soitin Ticketille, jossa vastaajaääni kertoi, että asiakaspalvelu on auki 10-14. Mitä hittoa! Vasta eilenhän ääni kertoi sen olevan auki 9-13. Äkkiä sähköpostia Ticketille ja ostikkona kissankokoisin kirjaimin että attention needed immediately. Mies tuli kotiin valuutanvaihtoreissulta ja kertoi saaneensa sähköpostiin vahvistuksen, että klo 18 lento onnistuu! Jeeee! Liput saimme tulostettua 5 minuuttia ennen Kovasen taksin saapumista. Jaa, että mitenniin meni täpärälle? :D Arvatkaa vaan olinko hiilenä. Ja arvatkaa vaan maistuiko kuohuva hyvälle loungessa. Kyllä.

Saavuimme kentälle ja suuntasimme samantein loungeen. Ehdimme syömään rauhassa ja nauttimaan lasilliset sekä syöttämään kiljukaulan. Sitä hän todellakin nykyään on. Kommenttia pukkaa niin maan perhanasti koko ajan. Osoitellaan ja kiljutaan. Ja katsotaan kysyvästi.

Ensimmäinen lentomme oli siis Helsinki-Istanbul, jossa meillä oli siirtymiseen reilu tunti. Lentomatka meni oikein hyvin. Turkish Airlines oli todella, todella hyvä. Henkilökunta otti meidät erittäin hyvin huomioon juurikin Ässän vuoksi. He tekivät heti paikkamuutokset siten, että saimme koko penkkirivin omaksemme. Saimme peitot ja tyynyt ja lelupussukan alta nanosekunnin. Kaikki pelasi enemmän kuin hyvin. Ja kute alla olevasta kuvasta päätellä saattaa, halusi neiti tietenkin avata pussukan itse. Puhallettava lentokone osoittautui matkalla superkivasksi, samoin rubikinkuutio, jota lähinnä imeskeltiin ja heiteltiin :D.

Touhuamisen jälkeen maitohuikka tainnutti pienen matkalaisen ja me miehen kanssa pääsimme molemmat nauttimaan oikein maukkaan päivällisen ja lukemaan lehdet rauhassa. Ja ottamaan lasilliset. Rentouttavaa!

Istanbulissa meillä ei ollut aikaa jäädä kaupoille tai kaffelle, vaan jalkaa toisen eteen piti laittaa ja rivakasti. Meillä oli vajaa 1,5 tuntia aikaa seuraavan lennon lähtöön ja Ässä piti syöttää ennen lennon lähtöä. Hyvin ehdittiin ja lapsi sai syödäkseen. Lento meni ihan ok, vaikka levottomuutta oli neidillä ilmassa. Ja kaikenkukkuraksi tyttö ajatteli, että hätä ei lue paikkaa eikä aikaa joten nousun jälkeen meidän olikin suunnattava toilettiin vaihtamaan vaippa, paita ja housut. Uh. Ei siitä sen enempää :o.

Antalyassa meitä odotti kuski autoineen ja lähdimme kohti lomakotiamme. Onneksi tyttö nukkui puolet matkasta, mutta levottomuus alkoi vahvistumaan mitä lähemmäksi majapaikkaamme päästiin. Perillä olimme 22.30. Tytön yökamojen purku, nopea pesu, rauhoittumishetki ja maito nassuun ja tyttö oli valmis unille. Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti, mutta muuten hän nukkui aika hyvin omien nallejensa kanssa tutulla peitolla.

Aamun valjetessa heräsimme tähän aurinkoiseen maisemaan. Edellisen päivän sekoilut ja pitkä matka oli enää muistoja vaan.

Pian tekstiä ja kuvia viikostamme Alanyassa. Mitä puuhattiin ja miten neidin kanssa sujui. Stay tuned! 

Iloa keskelle viikkoa!

PS. Vaikka reissaaminen on mukavaa, niin ah, sitä tunnetta kun kotiovi aukesi maanantaina <3

L-O-M-A ja aurinkoa

Aurinkoa ja rentoilua! Tehtiin muutama viikko sitten matkavaraus Alanyaan. Kyllä on ihanaa päästä irti normiarjesta vaikkakin vaipanvaihdot, ruoka-ajat ja pyykinpesu pysyvätkin vakioina. Extraherkkuna tulee Miehen vanhempainvapaa, aurinko, lämpö, hyvä ruoka ja juoma. Ja kiireettömyys. Ja toki myös äidin oma aika.

Kuva lainattu

Alanya ei ehkä olisi ollut lomamatkavaihtoehtojemme kärkipäässä, mutta kun kutsu ystäväpariskuntamme eläkepäivien talvikotiin kävi, oli päätös harvinaisen helppo tehdä. Liput varaukseen ja matkaa odottamaan. Meillä on hauska tarina tästä ihanasta pariskunnasta ja siitä miten tapasimme heidän kanssaan. Tutustuimme nimittäin talokauppojen kautta, eli me ostimme heidän entisen kotinsa ja siitä asti olemme pitäneet yhteyksiä. Pariskunnalla ei ole omia yhteisiä lapsenlapsia, joten meidän Ässä on lunastanut paikkansa heidän sydämmissään totaalisesti. On ollut kerrassaan ihanaa tutustua tähän sydämmelliseen pariskuntaan. Kun teimme muuttoa nykyiseen kotiimme oli elämämme ikäviä tapahtumia täynnä ja muuttokin piti hoitaa kaiken keskellä. Tämä meille lähes tuntematon pariskunta otti meidät siipiensä suojaan ja auttoi arjen askareissa ja he tulivat jopa muuttamaan meitä. Uskomatonta. Olemme olleet heille niin kiitollisia kaikesta avusta ja huolenpidosta. Kiitos <3.

Mutta siis, Alanya kutsuu ja matkan teko taittuu 9 kuukautinen Neiti S mukana. Menomatka ei todellakaan ole ruhtinaallinen; meillä on 4 tunnin jatkolennon odotus Istanbulissa. Luojan kiitos Istanbulin kenttä on iso ja shoppailumahdollisuudet todennäköisesti aika mukavat. Lisäksi meillä on lounge mahdollisuus, joten odotusaika sujuu loungessa chillaten ja kentällä shoppaillen. Aikataulu vain ei ole pienelle matkustajalle paras mahdollinen. Jatkolento lähtee kahdeksan maissa illalla ja perillä Alanyassa olemme vähän yli kymmenen. Kentältä matkaa lomakotiimme on puolisentuntia, joten toivottavasti olisimme perillä puolenyön kantturoissa. Iltapuuron ajattelin antaa Istanbulissa juuri ennen lentomme lähtöä. Ja maitoa lisäksi kun maitojano iskee. Asunnolle päästyämme pikapesu, yökkäri ja velli nassuun ja tyttö toivottavasti on valmis lopullisille yöunilleen. Ystävämme ovat onneksemme hankkineet matkasängyn ja syöttötuolin, joten unipaikka on valmiina odottamassa.

Monissa blogeissa on kirjoitettu vaunuista ja rattaista ja niiden käyttämisestä lentokentällä aina portille asti. Useampi on maininnut siitä että jopa matkarattaat on pitänyt checkata eli niitä ei ole saanut käyttää kentällä. Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä. Miksi rattaita ei saa viedä portille asti? Vai olenko ymmärtänyt väärin ja kyse on näissä tapauksissa ollut vaunuista.... Varsinkin tässä meidän tilanteessa koen rattaat ehdottomina, koska lentojen välillä on monta tuntia ja lapsen on saatava nukkua ja levättyä välillä. Ei kantoreppu tai lentokentän penkit todellakaan aja samaa asiaa kuin omat tutut rattaat.

Noh, selvitin asiaa ja Finavian sivuilta löytyi seuraava tieto, jossa kerrotaan että vaunut kuljetetaan aina ruumassa, mutta lastenrattaiden osalta käytäntö vaihtelee lentoyhtiöittäin. Turkish Airlines sallii rattaiden viennin gatelle asti, joten printtaanpa mukaan keskustelun jonka kävin heidän kanssaan facebookin avulla. We'll see what happens.

VäliPS. Olen todella tyytyväinen meidän MacLaren -matkarattaisiin. Oma postaus rattaista tulossa Alanyan lämmöstä :).

Muilla kokemuksia matkarattaiden vienniestä portille asti? 

Olen ollut kerran aiemmin Alanyassa vuonna 1998. Ja kyllä; nahkatakki se oli pakko ostaa. Eihän sitä kotiin viitsinyt ilman matkamuistoa tulla. Ja toinen kyllä; sellainen takki missä on ne isot olkatoppaukset ja vyötäröllä isosolkinen vyö. God. Sitä kuulkaas tingittiin ja tingittiin ja välillä käveltiin kaupasta uloskin ja taas juotiin teetä (siinä helteessä) ja vielä kerran tingittiin. Ainiin, ja poltettiin sytkärillä nahkaa että varmasti oli aitoa tavaraa.  Hitsi kun valokuvat ovat lapsuudenkodissani, olisin muuten voinut ilahduttaa teitä Turkin muistollani :D.

Sää vaikuttaa olevan oikein hyvä vielä näin loka-marraskuun vaihteessa. Toivotaan että ennuste pitää paikkansa ja saamme nauttia lämmöstä perillä. Kirjoittelen kuulumisia paikanpäältä ja kerron kuinka menolento sujui.

No mutta, onkos teillä loppusyksyksi / talveksi matkoja suunnitteilla?