Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut todella paljon. Pieni tyttömme oppi Alanyan reissullamme konttaamaan. Ennen sitä hän ryömi sujuvasti paikasta toiseen. Konttaamaan oppiminen toi mukanaan polvillenousun ja siitä seisomaan nousun. Nyt hän kävelee tukea pitkin ja nousee joka ikiseen paikkaan.
Kivoja leikkejä / asioita:
- Omien kenkien ja vaatteiden "rymsteeraus". Vaatteita lajitellaan ja siirrellään ja kokolappuja kuolataan.
- Äidin korkokenkien ihmettely. Niitä siirrellään paikasta toiseen. Mutta eniten niitä ihmetellään eteisen peilien edessä.
- Eteisen peilikaappien edessä touhuaminen ja kaappien ovien siirtely. Siirtelyn tuloksena peuhataan tyhjät pullot ja tölkit. Eräänä päivänä tytön ympäriltä löytyi niin shamppanja-, kuohari- kuin valkkaripullo:o. Taitaa olla aika siirtää pullopussit jonnekin muualle. Tai hankkia oviin stopparit.
- Vilkutetaan innokkaasti.
- Keimaillaan peilikuvalle ja nojataan peiliä vasten.
- Touhutaan omassa huoneessa vaikka puolikin tuntia. Yksin. Välillä kurkataan missä äiti ja/tai isi on ja sitten jatketaan touhuja. Useimmiten hän järjestää vaipat, lelut ja vaatteet uuteen uskoon. Sweet.
- Vaikkei leikkiminen vielä luonnistu muiden lasten kanssa, on tytöstä ihan superhauskaa seurata toisen lapsen menoa. Varsinkin hieman vanhemman lapsen.
- Kirjastojen leikkihuoneet ovat todella mukavia paikkoja. Näkee muita lapsia ja saa touhuta energiaa pois.
- Kuntosalin lapsiparkista on tullut maailman nastoin paikka! Siellä on monen ikäistä pientä ihmistä ja sekös on hauskaa! Salin aulaan kun päästään ja tyttö näkee muita lapsia, niin jo alkaa nauraminen tai kiljuminen. Minä teen tunnin treenin ja tyttö touhuaa muiden kanssa. Todellinen winwin -tilanne.
- Kukkuu -leikit ovat maailman hauskimpia. Mikään ei naurata niin paljon kuin nurkan, tai oikeastaan, minkä tahansa takaa kurkistaminen. Toinen hauska leikki on takaa-ajo. Meidän vanhempien polvet ovat kokeneet täydellisen "tuhon". Kontataan ja kiljutaan yhdessä. Onneksi ei ole kesä ja shortsikelit. On nimittäin niin mustat polvet ja niitä ei puhtaaksi saa ;).
- Isin kanssa on suunnattoman hauskaa soittaa kitaraa. Aiemmin hän vain "rämpytti", mutta nyt hän näppäilee kieliä kuin vanha tekijä.
- Marakasseja soitetaan päivittäin ja hytkytään niiden tahdissa.
- Joka iltainen kylpyhetki puhallettavassa altaassa on illan kohokohta. Siellä istutaan ja välillä jopa löhötään altaan seinää vasten. Leikitään leluilla ja kiljutaan ja pälpätetään.
- Nukke on ollut mukava kaveri. Kamua raahataan paikasta toiseen ja nostetaan pöydälle tai sohvalle ja isketaan tuttia pois ja takaisin suuhun. Suloista <3
Päivärytmi:
Meillä herätään 8-9 maissa (nyt nukkunut jopa 9.30, kun on lääkekuuri päällä ja takana kova flunssa), jonka jälkeen syödään aamiainen. Toisinaan aamiaisella katsellaan Teletappeja, toisinaan ihmetellään kirjaa tai muutamaa lelua. Aamiaisen jälkeen on leikin aika ja aamupäikyille mennään 10-11 välillä ja nukutaan 1-2 tuntia. Herätään 12-13 välillä jolloin pakataan lounas mukaan ja lähdetään tapaamaan kamuja tai syödään lounaat kotona. Iltapäivisin lähdemme aina jonnekin. Vaikka sitten vain kaffelle Omppuun. Iltapäiväpäikyt otetaan 15-17 välillä autossa, kotona tai rattaissa ja unta vedellään max tunti. Joskus unet jää ottamatta, jolloin tiedossa on illan aikana hetkellisiä kiukkukohtauksia. Päivällinen syödään 17-17.30 aikoihin ja sen jälkeen leikitään kotona tai lähdetään salille tms. Iltatoimet alkavat yleensä 19.30, jolloin syödään puuro, käydään pesulla, touhutaan vielä hetki, laitetaan yökkäri, pestään hampaat jne. ja rauhoitutaan. Iltavelli/maito annetaan ennen yhdeksää ja nukkumassa ollaan kello 21. Yö nukutaan yleensä ilman heräämisiä, mutta toki hampaat, uudet taidot tms. tuovat mukanaan rauhattomuutta ja silloin saatetaan heräillä 1-2 krt/yössä. Tämä tarkoittaa seisovan lapsen kaatoa takaisin sänkyyn ja laittamalla tutti suuhun ja pupu kainaloon.
Syöminen:
Neiti syö aamupuuron, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapuuron. Meillä myös sormiruokaillaan lähinnä kurkkua, tomaattia, porkkanaa, maissinaksuja, talk-muruja, päärynää, banaania (sotkukatastrofi) ja avokadoa (sotkukatastrofi 2). Pikkuhiljaa totutellaan hapanmaitotuotteisiin. Flunssan vuoksi tämä siirtyi, kun en viitsinyt uusia makuja alkaa nuhanenälle tarjoamaan. Listalla on jugurtti ja raejuusto sekä myöhemmin rahka.
Ajattelin alkaa antamaan S:lle samoja ruokia kuin mitä me syömme. Ehkäpä jauhiskeitto ja makaronilaatikko tulevat pian listalle. Toki meillä välistä syödään eksoottisempia ruokia tai salaatteja, joten hyvä olla pakkasessa varastoa neidille.
Äänileikki:
Ääntä tulee melkoisesti ja oma puhe on kehittynyt huimasti. Erilaisia äänteitä tulee, kuten tätätätä, titititi, käkäkäkä, ungungung, dändändändän, uuuu uuuuu, pägäpädä ja vävävävä. Äitiä hoettiin aikaisemmin, mutta uudet taidot (konttaus, seisominen, tukea vasten askeltaminen) veivät tämän mennessään. Nyt kun kukkuu -leikkiä ollaan leikitty tiuhaan, sanoi tyttö eilen KAKSI kertaa että KUKKUU. Voi sitä riemua. Äidillä ja isillä :D!
Luonne:
Pähkinänkuoressa kerrottuna tyttäremme on sosiaalinen, rohkea, iloinen, huumorintajuinen ja luonteikas. Meillä käy paljon ystäviä kylässä ja kaikki kaappaavat tytön syleilyynsä ennemmin tai myöhemmin. Eipä siinä paljon vierastaa ehdi kun tulee pusuja ja haleja. Äitiä ja isiä kurkistellaan välistä, että olettehan te siellä taustalla :). Olen pyrkinyt rohkaisemaan neitiä erilaisissa tilanteissa ja vaikka häntä arveluttaa välistä, niin sitten mennään ja tehdään yhdessä jossei hän itse tohdi mennä tilanteeseen vaikka kiinnostaisi. Lohdutan häntä tilanteen niin vaatiessa, mutta rohkaisevalla äänellä enkä liikaa surkutellen jos jotain pientä sattuu. Huumoria tytöltä löytyy ja hän jekkuilee paljon. Neiti osoittaa myös luonteen lujuuden välillä... kun tarve hänen mielestään vaatii ;).
Muuta:
- Tutti on edelleen 0-6 kk. Isompaa ei suostu ottamaan. Sylkee ulos ja katsoo että mikäs purulelu se tämä on :D
- Vaipat kokoa 4
- Vaatteet 75 cm / 80 cm (Neidin pituus 75 cm ja paino 9 kg).
Näin meillä on kasvettu ja kehitytty. Juuri katsoin, hieman jopa haikeana neidin pieni-vauva-kuvia ja pohdin, että mihinkäs se meidän vauva hävisi? On ollut mahtavaa seurata tämän pienen tytön tyllerön kehittymistä ja sitä kuinka hän on löytänyt paikkansa meidän perheessämme. Isin ja äidin lisäksi hänellä on hyvä tukiverkko ympärillä.
Loppuun kysymys tutista: milloin annatte tai aiotte antaa tutit oravan poikasille tms :)?
Jos tutti on jo historiaa, miten vieroitus meni?
Täällä pohdimme josko tutista olisi aika luopua...
Mukavaa loppuviikkoa!
PS. Aikaisemmat kehitysaskeleet löydätte täältä, kliks.
Onpa teillä kasvettu ja kehitytty kovasti! Kohtahan neiti jo kävelee:)! Meillä luovuttiin tutista vuoden kieppeillä. Kerrasta pois. Itki päivän pari ja se oli siinä. Esikoisen kanssa tehtiin sama vajaan parin vuoden iässä ja se oli mielestäni liian myöhään. Itkua oli enemmän koska muisti pelasi niin paljon paremmin. Missä tutti -kysymystä jatkuvasti. Nut meni paljon helpommin. Suosittelen!
VastaaPoistaMeillä poika 9kk jätti tutin omatoimisesti pois vajaa kuukausi sitten. Alkoi vain yhtäkkiä kieltäytyä tutista ja sylki sitä suustaan pois. Muutamia päiviä yritin antaa, mut kun ei kelvannut niin mikäpä siinä. Helposti siis kävi. -Tepa
VastaaPoista