Oli siis sunnuntai ja myöhäinen iltapäivä. Soitimme palveluntarjoajalle jossa automaattinen ääni kertoi asiakaspalvelun olevan auki ma-pe kello 9-13. Muutoin asiat hoituvat sähköpostitse. Seuraava puhelu Turkish Airlinesille ei tehnyt meistä yhtään sen viisaampaa. He eivät voi tehdä mitään lentomuutoksia vaan palveluntarjoaja tekee ne. Pohdimme vaihtoehdot ja päätimme alkaa pakkaamaan, vaikka vaihtoehtona oli skipata matka hankalien lentojen vuoksi. En nimittäin periaatteesta matkusta 15 tuntia paikkaan, johon suorilla lennoilla lentää muutaman hassun tunnin. Sitten olisimme keksineet jotain muuta.
Maanantai-aamuna kaikki oli vielä todella epäselvää. Mies lähti ennen yhdeksää vaihtamaan valuuttaa ja minä päätin kokeilla kepillä jäätä ja soitin Ticketille, jossa vastaajaääni kertoi, että asiakaspalvelu on auki 10-14. Mitä hittoa! Vasta eilenhän ääni kertoi sen olevan auki 9-13. Äkkiä sähköpostia Ticketille ja ostikkona kissankokoisin kirjaimin että attention needed immediately. Mies tuli kotiin valuutanvaihtoreissulta ja kertoi saaneensa sähköpostiin vahvistuksen, että klo 18 lento onnistuu! Jeeee! Liput saimme tulostettua 5 minuuttia ennen Kovasen taksin saapumista. Jaa, että mitenniin meni täpärälle? :D Arvatkaa vaan olinko hiilenä. Ja arvatkaa vaan maistuiko kuohuva hyvälle loungessa. Kyllä.
Saavuimme kentälle ja suuntasimme samantein loungeen. Ehdimme syömään rauhassa ja nauttimaan lasilliset sekä syöttämään kiljukaulan. Sitä hän todellakin nykyään on. Kommenttia pukkaa niin maan perhanasti koko ajan. Osoitellaan ja kiljutaan. Ja katsotaan kysyvästi.
Istanbulissa meillä ei ollut aikaa jäädä kaupoille tai kaffelle, vaan jalkaa toisen eteen piti laittaa ja rivakasti. Meillä oli vajaa 1,5 tuntia aikaa seuraavan lennon lähtöön ja Ässä piti syöttää ennen lennon lähtöä. Hyvin ehdittiin ja lapsi sai syödäkseen. Lento meni ihan ok, vaikka levottomuutta oli neidillä ilmassa. Ja kaikenkukkuraksi tyttö ajatteli, että hätä ei lue paikkaa eikä aikaa joten nousun jälkeen meidän olikin suunnattava toilettiin vaihtamaan vaippa, paita ja housut. Uh. Ei siitä sen enempää :o.
Antalyassa meitä odotti kuski autoineen ja lähdimme kohti lomakotiamme. Onneksi tyttö nukkui puolet matkasta, mutta levottomuus alkoi vahvistumaan mitä lähemmäksi majapaikkaamme päästiin. Perillä olimme 22.30. Tytön yökamojen purku, nopea pesu, rauhoittumishetki ja maito nassuun ja tyttö oli valmis unille. Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti, mutta muuten hän nukkui aika hyvin omien nallejensa kanssa tutulla peitolla.
Aamun valjetessa heräsimme tähän aurinkoiseen maisemaan. Edellisen päivän sekoilut ja pitkä matka oli enää muistoja vaan.
Pian tekstiä ja kuvia viikostamme Alanyassa. Mitä puuhattiin ja miten neidin kanssa sujui. Stay tuned!
Iloa keskelle viikkoa!
PS. Vaikka reissaaminen on mukavaa, niin ah, sitä tunnetta kun kotiovi aukesi maanantaina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!