Yksi kuukautta - tai siis seitsemän viikkoa

Pienokaisemme on ilahduttanut meitä pian jo seitsemän viikon (kylläpä aika rientää!) ajan eli kuukausi tuli ja meni, joten kirjoitan nyt sitten tästä seitsemästä ekasta viikosta.

Mitä 7 viikossa on tapahtunut?
Bebemme on alkanut hymyilemään (voih, äidin ja isin sydämet sulaa) ja sätkimään jaloillaan ja käsillään vimmatusti :). Erilaisia ääniä on alkanut myös ilmaantumaan. Päätä kallistellaan taaksepäin oikein kunnolla, jotta nähdään isompi alue kerralla. Tyttömme tykkää katsella sängyltämme ulkona huojuvia puita ja monesti tapittaa niitä hipihiljaa pitkiäkin aikoja. Myös värit kiinnostavat kovasti. Hymynaama vaipanvaihdon yhteydessä on kova juttu, samoin musiikkia tuottava lammas. Lammas soikin aina kun puetaan puhdasta päälle.

Tyttö on kaikinpuolin tyytyväinen lapsonen. Hän ei turhia kitise ja itkukin kuullaan harvoin; vain lähinnä silloin kun ruoka ei ole justnytheti nenän edessä :)!. Äitiinsä tullut tässä asiassa. Nälkäkiukku saavuttaa tyttäremme todella nopeasti, hehheh.

Nukkuminen
Meillä päivä etenee noin kolmen tunnin sykleissä. Ja tämä on siis ruokasykli. Päivällä Bebe tosin saattaa posottaa unta jopa 4,5 tuntia ilman heräämistä (jos ollaan liikkeellä), mutta öisin herätään 3 tunnin välein. Haasteellisen äidille tästä tekee se, etten saa aina unta heti syötön jälkeen. Syötössä usein menee reilusti yli puolituntia (lähemmäs tunti) ja ennenkuin olen takaisin unessa, on uusi herätys edessä parin tunnin kuluttua. Joskus uni ei saavuta minua kuin juuri silloin kun tyttö jo heräilee seuraavaan syöttöön. Yleensä viimeinen iltasyöttö on puolenyön maissa ja siitä sitten kolmen tunnin välein heräillään.

Koska tyttö saa äidinmaidonkorviketta, on isän paljon helpompi ottaa osaa syöttöihin. Meillä Mies hoitaa monesti aamusyötön, joka on siis noin kuudelta aamulla. Kerran viikossa menen alakertaan nukkumaan koko yöksi. Ihanaa. 

Tyttö ottaa rennosti... :)

Rutiinit
Olemme pyrkineet pitämään jonkinlaisista rutiineista kiinni vaikkei ne vielä 100% toteudukaan. Uskon kuitenkin siihen, että rutiinit helpottavat niin vauvan kuin vanhempien elämää varsinkin tulevaisuudessa. Iltaisin pyrimme siihen, että yökkärin ja vaipanvaihto sekä syöttö olisivat ohi kello 20 mennessä ja Bebe olisi untenmailla... Ja tämähän toteutuu aina... Yeah right :D. Yritys hyvä kymppi. Yleensä se menee niin, että tyttö haluaa seurustella ja onkin hereillä tuonne kymmeneen asti ja sitten alkaa se äidin ja isin yhteinen aika. Mutta kuten kirjoitin, uskon rutiineihin ja siihen että tyttö oppii niihin ajanmyötä. Päivällä nukutaan missä milloinkin ja aina valoisessa paikassa ja äänten ympäröimänä. Iltaisin sitten himmennetään valoja ja rauhoitutaan hieman ja valmistutaan yöhön. Vauvan huone ei ole täysin pimeä, vaan siellä on suolalamppu tuomassa valoa (pehmeän himmeä valo).

Äidin seitsemän ensimmäistä viikkoa
Väsymys. Se tulee ekana mieleen ja valvominen ja sitä seuraava väsymys on saanut ihan uuden käsityksen. Väsymyksestä päästäänkin sitten jaksamiseen. Kummasti sitä jaksaa vaikka väsy painaa. Uni ja sen tarve taitaa osittain olla myös tottumiskysymys. Kyllä sitä jaksaa painaa ja vielä hymyillä muutaman tunnin unilla. Välillä on tosin saatava ne pitkät unet. Minun ainakin. Muuten tulee känkkäränkkä kylään. Big time.

Olen oppinut olemaan tehokas mm. syötön aikaan. 

Pullo vasten leukaa ja ei muuta kuin sosiaaliseen mediaan... 

Ergonomistako... noh... :D

Enää kotoa lähteminen ei ole niin nopeaa ja helppoa kuin ennen, mutta seitsemässä viikossa on oppinut jo aikatauluttamaan ja pohtimaan automaattisesti mitä tarvitsee mukaan. Kyllä kesä on sitten helpompaa aikaa, kun ei tarvitse pukea Tyttöä päästä varpaisiin. Olen jo tottunut syöttämään Tytön milloin missäkin ja vaipatkin voi vaihtaa vaunukopassa, jos tilanne niin vaatii :). Eka bussimatka tehtiin menneellä viikolla ja voi että miten se on näppärää! Ei tarvitse miettiä pysäköintiä saati kirota keskustan kalliita parkkimaksuja. Ja onhan siinä myös se ekologinen puoli :). Tehokasta, ilmaista ja ympäristöystävällistä.

Olen saanut nauttia myös iltavapaista välillä. Pääkoppani tarvitsee sitä että voin nauttia tyttöystävien seurasta esim. dinnereillä tai lenkillä. Ja kohta pääsen salille treenaaman ja juoksulenkeille! Näen itseni jo kirmaamassa pitkin katuja ilta-auringossa :). Omien menojeni aikaan saa isä laatuaikaa tyttären kanssa. Isiaika on tärkeää ja se ettei äippä kokoajan hengaa mukana ;).

Millaisia rutiineja teillä siellä ruuduntoisellapuolen on? 

Olisi mukava kuulla niistä.   

Tällaista meille tälläkertaa.  Iloa tulevaan viikkoon!

PS. Aurinko, Sinua odotetaan!

Kuva