Olimme maanantaina toisessa perhevalmennuksessa, jossa aiheena oli parisuhde. Ilta alkoi kivalla tavalla, sillä jokainen esitteli kumppaninsa hänen nimellään ja nimen ensimmäisestä kirjaimesta piti keksiä kumppania muistuttava adjektiivi. Esittelyssä kiitettiin kumppania jostain ominaisuudesta / asiasta, jota pitää tärkeänä. Tämä oli oikein mukava aloitus ja mursi jään sopivasti :).
Parituntinen meni ripeästi parin eri tehtävän parissa ja keskustelun lomassa. Ensimmäisenä paritehtävänä oli keskustella kumppanin kanssa omien vanhempien parisuhteesta ja asioista, joita haluaisi / ei haluaisi tuoda omaan parisuhteeseen / perheeseen. Nämä olivat meille aika selviä jo ennestään, sillä me puhumme tosi paljon ja keskustelemme asioista avoimesti. Toisille tämä keskustelu oli avartava kokemus ja he sanoivatkin, että aivan uusia asioita tuli ilmi. Hieno juttu :).
Keskustelimme myös siitä, miten tärkeää on vauvan tultua elää myös parisuhde-elämää. Arki helposti menee siihen, että se pyörii
vain ja ainoastaan vauvan ympärillä ja se toinen rakas ihminen jää huomiotta. Puhuimme myös äidin ja isän rooleista ja siitä miten tärkeää on antaa isille omaa aikaa vauvan kanssa. Näistäkin asioista me olemme puhuneet paljon ja pyrimme pitämään kiinni tietyistä asioista. Vauva tulee meidän perheeseemme uudeksi jäseneksi, ei heiluttamaan tahtipuikkoa. Tästä olisi varmaan hyvä tehdä jonkinlainen
note-to-self :D.
Viimeisenä aiheena puhuimme verkostosta ja siitä, ketkä meille on niitä ihmisiä joiden puoleen voimme kääntyä esim. hoito- ja neuvonpyyntöasioissa. Onneksi meillä on tulevat, rakkaat kummiperheet ihan kivenheiton päässä ja muutenkin suurella joukoulla ystäviämme on eri-ikäisiä lapsia, joten tarvittaessa saadaan heiltä arvokkaita ohjeita ja vinkkejä <3.
Illan agenda oli keskustelua herättävä ja aika ei käynyt pitkäksi. Aiheet kun sattuivat liittymään omaan pieneen perheeseen ja sen hyvinvointiin.
Yksi asia joka jäi mieleeni vahvasti on se, että asiat olisi hyvä puhua heti tilanteen tullen selväksi. Itse kun olen tyyppiä, joka ei tunteita peittele ja asiat puhutaan heti suitsait. Ei ole mattoa, jonka alle lakaisisin vaikeimpiakaan asioita. Ja tiedän, että mieheni arvostaa tätä hyvin paljon. Joskin sitten välillä tulee sanottua turhan suoraankin, hups ;). Mutta mielestäni parempi niin kuin toisinpäin.
PS. Ainiin; yksi tärkeimmistä keskustelluista asioista meinasi unohtua. Kaksi pientä sanaa. Sanojen anteeksi ja kiitos käyttäminen. Molemmat hyvin pieniä ja lyhyitä sanoja, mutta sitäkin voimakkaampia <3.
/together we make a family
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!