Raskausviikko yhdeksän menossa ja väsymyksen määrä on maximoitunut jo moneen otteeseen. En ole ikinä ennen tajunnut, miten totaalista tämä väsymys on. Ikiliikkujan patterit ovat aivan finito tuossa seitsemän aikaa illalla. Joka ikinen ilta. Väsyttää muttei nukuta. Ärsyttävät hormonit! Miten tuokin voi olla mahdollista, että väsyttää muttei nukuta, täh?
Luin jostain, että hormonipiikki iskee juurikin viikolla yhdeksän ja olotilan pitäisi alkaa helpottamaan tästä eteenpäin. Olen todella toiveikas tämän suhteen ja odotan aikaa, jolloin olen taas normaali oma itseni, touhutoope, aikaansaava ihminen.
Sekin on hälyttävää, että voin helposti jättää keittiön räjähdyspisteeseen. Olen aina ollut siisti ja tarkka ja nautin siitä, että on siistiä. Tykkään siivota. Noh, huomasin tässä eräänä päivänä, että keittiö on minun mittapuussani sotkuinen, eli pöydälle oli jäänyt aamupalalautanen jolle seuraa teki lounaslautanen. Siellä pyöri muutama kahvikuppi vesilaseineen. Lisänä oli leivänmurusia. Ajatelkaa, leivänmurusiaKIN! Heheheh.. Ja mitä minä tein? Häippäsin keittiöstä ja hyppäsin sohvalle Voguen pariin. Excuse me??? Vai pitääkö allaoleva kuva sittenkin paikkansa? Keittiö voi olla iloinen, mutta Rouva ei ;)
Päätän välillä selättää tuon kello-seitsemän-kirouksen. Esimerkiksi sunnuntaina pesin saunan ja kylpyhuoneen vaille yhdeksän. Ja sitten taas tekee mieli kukkua ja viilettää nettiviidakossa vaikka puolille öin, mikä ei ole yhtään järkevää.
Olen huomioinut siis sen, että jos silloin seiskalta vain suinkin saa itsensä ylös ja tekemään jotain, voi väsymys kaikota. Toisaalta, onko siihen tarvetta? Eikö voisi vain relata ja ottaa power napit vaikkei se kuulu normaaliin toimintaani.
Normaali toiminta. Sekin taitaa saada uutta muotoa, kun tämä pienokainen saapuu maailmaan. Rytmi ja toimintamallit tulevat muuttumaan. Mutta se ei haittaa, niinhän sen pitääkin muuttua. Rakas pienokainen tulee antamaan rakkautta ja me annamme sitä hänelle maailman eniten. PS. Muistan nämä sanat sitten, kun herään yöllä ja nousen sängystä kymmenennen kerran :D
Toivottavasti väsymys siis helpottaa ja energiani palaa takaisin. Monethan sanovatkin, että toisella kolmanneksella tuntee olevansa elämänsä kunnossa. Sitä odotellen :)
Muilla väsymystä? Pahaaoloa? Ärsytyskynnys matala?
Xoxo KK
Uskoisin että ollaan menossa suunnilleen samoilla viikoilla. Itsellä menossa kymmenes viikko ja olen tässä kuluneiden viikkojen aikana todennut että mun kohdalla mielialanvaihtelut tiivistyvät pitkälti kahteen mielialaan: väsyneeseen ja vähän vähemmän väsyneeseen :D. Haastavinta on kyllä ollut töissä kun väsyttää noin 80% työpäivästä ja pitäisi saada muutakin tehtyä kun vaan tuijotettua tietokoneen ruutua pää tyhjänä väsymyksestä. Elättelen kyllä kanssa toivetta siitä, että väsymys voisi hellittää toisella kolmanneksella, mutta katsotaan nyt. Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän tilaani, mutta hieman noita käytännönhaasteita :D.
VastaaPoistaIhanaa, että sain vertaiskamun tähän väsymykseen :). Ja kuten taas näkyy, kello on kohta 23.45 ja mä häärään koneella. Just. Järkevää. Nyt pää tyynyyn ja huomista kohden!
VastaaPoista